07 marraskuu 2014

Kysymykset ovat ikuisia 1/2

Tämä artikkeli on kymmenes osa Ollin elämää pintaa syvemmältä käsittelevien artikkelien sarjaa.

1) Ollin synnintunnustukset
2) Miten löytää oma intohimo elämässä?
3) Uusi tapa nähdä oma tulevaisuutensa
4) Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?
5) Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?
6) Mitä on rohkeus?
7) Mitä paha olosi voi sinulle opettaa?
8) Mitä jos kaikkein salatuin ja häpeällisin asia on kaikkein kauneinta sinussa?
9) Miten unelmasi seuraaminen voi tuhota sinut?

Kysymykset ovat ikuisia 1/2

On sanottu, että kysymystemme suuruus määrittää elämämme suuruuden. On sanottu myös, että ongelmiemme ja haasteidemme suuruus määrittää elämämme suuruuden. Kysymyksillä tarkoitan tässä artikkelissa niitä kysymyksiä, joita jokainen ihminen pään sisällä kysyy itseltään elämänsä aikana.

Kelpaanko sellaisena kuin olen?

Mitä haluan elämälläni tehdä?

Olenko viehättävä?

Mitä haluan tehdä työkseni?

Mitähän muut ihmiset ajattelevat minusta?

(Lisää tähän x määrä omia kysymyksiäsi.)

Erilaiset kysymykset johtavat erilaisiin näkökulmiin ja erilaisiin vastauksiin ja erilaisiin tapoihin elää. Muuttamalla niitä kysymyksiä, joita itseltämme kysymme, voimme muuttaa näkökulmamme asioihin täysin.

Näkymä lapsuuteen

Ennen kun kohtasin ihmisen, joka ärsytti minua paljon, saatoin kysyä itseltäni Mikähän tuotakin risoo? tai Mikähän tuon ihmisen ongelma on? tai Miten vältän tuon ihmisen seuraa? Oltuani feissarina (koitin aloittaa keskustelun satojen ihmisten kanssa joka päivä) ja juteltuani sadoille, jopa tuhansille, ihmisille ympäri Suomea ja Eurooppaa (Unelmien tiellä –reili sekä kaksi muuta interrailia, jotka olen tehnyt) ja luettuani paljon kirjoja ihmisten elämistä, olen saanut erilaista perspektiiviä asioihin.

Olen myös tehnyt vapaaehtoistöitä nuorten leireillä (jos kaipaat työkokemusta, etkä saa työpaikkaa, kannattaa hankkia vapaaehtoistöitä!) ja erään leirin kokemus erityisesti jäi mieleeni. Koulutusjaksolla meidät koulutettavat jaettiin sattumanvaraisesti erilaisiin rooleihin: toinen sai olla rikkaan pankkiirin hemmoteltu tytär, toinen sotaa paennut traumatisoitu maahanmuuttaja, kolmas huumekoukussa oleva masentunut työtön.

Meidän piti oppia näyttelemään kyseisiä rooleja lyhyen aikaa. Jotta pystyisimme tähän, piti meidän miettiä muutamia kysymyksiä uusien rooliemme kautta.

Millainen on tämän henkilön normaali päivä?

Mitä tämä henkilö miettii aamulla herättyään ja iltaisin nukkumaan mennessään?

Mitkä ovat tämän henkilön suurimmat haasteet?

Keiden kanssa tämä henkilö leikki lapsena?

Keiden kanssa tämä henkilö leikki lapsena? Tämän viimeisen kysymyksen kohdalla tunsin suuren empatian ja myötätunnon heräävän sisälläni. Aikuista ihmistä on paljon helpompi vihata ja hänestä on paljon helpompi ärsyyntyä, mutta monesti lapset saavat ihmiset heltymään aikuisia ihmisiä enemmän.

Lapselle on vaikeampi olla vihainen. Osalle tämä asia on ehkä ollut itsestäänselvyys jo pienestä pitäen, mutta minulle tällaisen kysymyksen esittäminen oli suuri oivalluksen hetki.

”Se, mikä on sinulle itsestäänselvyys, voi olla jollekulle toiselle valaistuminen – ja päinvastoin.”

Tästä lähtien, aina kun näen ihmisen, johon minun on vaikea suhtautua tai joka syystä tai toisesta ärsyttää minua, kysyn itseltäni: Keiden kanssa tämä henkilö leikki lapsena? ja heti suhtautumiseni muuttuu tähän henkilöön. Saatan myös kysyä:

Millainen on tämän henkilön arkipäivä?

Mitä tunteita tämä henkil kokee suurimman osan päivästään?

Onko tämä henkilö saanut rakkautta osakseen?

Onko tällä henkilöllä ikinä ollut roolimalleja, jotka olisivat opettaneet hänelle mm. miten ihmisiä kohdellaan kunnioittavasti ja miten heidän kanssaan tullaan toimeen?

Onko tätä ihmistä kohdeltu kunnioittavasti?

Ja heti minun on helpompi nähdä tämä ihminen ihmisenä, eikä vain oman tunteeni objektina. Ja niinpä yritän kohdella tätä ihmistä sen hetken kun olen hänen kanssaan tekemisissä, niin ystävällisesti kuin pystyn. Usein pelkkä sydämellinen hymy ja silmiin katsominen merkitsee paljon.

Muita esimerkkejä kysymysten voimasta. Kirjoitin eräässä artikkelissani siitä, miten olen hyväksynyt näkemään herkkyyden osana itseäni ja jopa vahvuutenani (vaikka edelleenkin teen tämän asian kanssa töitä). Ilman tätä herkkyyden hyväksymistä – koitin paeta ja peitellä tätä asiaa itsestäni vuosikausien ajan – ei Dreamspireäkään luultavasti olisi olemassa, etkä nyt lukisi näitä sanoja.

Kun nykyään kohtaan vastoinkäymisiä elämässäni pyrin niiden kiroamisen sijaan vaikkapa kysymään itseltäni seuraavia kysymyksiä:

Mitä opittavaa minulla on tästä kokemuksesta?

Mitkä kolme asiaa voin tästä oppia?

Miten tämä kokemus voi tehdä minusta paremman ihmisen?

Vaikeiden aikojen läpi

Olen vuosien varrella tavannut paljon ihmisiä eri taustoista ja elämäntilanteista. Olen saanut huomata, että monet todella määrätietoiset. muita hyvin kohtelevat ja vahvoilta vaikuttavat ihmiset ovat elämässään käyneet läpi rankkoja asioita. ”Beautiful people are made, they don’t just happen”

”Kauniit ihmiset eivät vain ilmesty tyhjästä, heidät tehdään.”

Itsemurhaa yrittäneillä, kodittomiksi joutuneilla tai masennuksen tai syömishäiriön tai huumeriippuvuuden läpikäyneillä ihmisillä on harvoin tarvetta tuomita muita – ja yleensä tällaisilta ihmisiltä löytyy suuret määrät ymmärrystä ja empatiaa muita kohtaan. Monesti tällainen empaattinen perspektiivi vaatii nimenomaan sitä, että ihminen itse on kohdannut kipeät asiat ja muuttanut elämäänsä.

Esimerkiksi huumekoukussa olevalla ihmisellä ei kriisiensä keskellä välttämättä ole henkisiä resursseja olla kovin empaattinen. Empatiakyky ei myöskään välttämättä vaadi suurien traumojen läpikäymistä (esimerkiksi itseltäni ei ole vielä kuollut läheisiä ihmisiä ja olen vakaasta kotitaustasta).

Vastapainoksi olen muiden kautta elänyt paljon raskaita aikoja läpi, jotta saisin elämänkokemusta ja perspektiiviä – olen lukenut paljon kirjoja rikkinäisistä ihmisistä ja muutenkin kuunnellut paljon eri ihmisten tarinoita.