Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?

Tämä artikkeli on neljäs osa Ollin elämää pintaa syvemmältä käsittelevien artikkelien sarjaa.

• Ensimmäinen osa: Ollin synnintunnustukset
• Toinen osa: Miten löytää oma intohimo elämässä?
• Kolmas osa: Uusi tapa nähdä oma tulevaisuutensa
• Neljäs osa: Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?
• Viides osa: Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?
• Kuudes osa: Mitä on rohkeus?
• Seitsemäs osa: Mitä paha olosi voi sinulle opettaa?
• Kahdeksas osa: Mitä jos kaikkein salatuin ja häpeällisin asia on kaikkein kauneinta sinussa?

”Mikä tekee sankaruuden? Astuminen samalla kertaa korkeinta kärsimystä ja korkeinta toivettaan kohti.”
–Friedrich Nietzche

 

Kohti omaa singulariteettia

Aiemmassa artikkelissani puhuin singlariteetin käsitteestä ja siitä miten voimme soveltaa termiä oman elämämme käännekohdista puhumiseen. Artikkelin lopussa kirjoitin siitä miten  kannattaa opetella tunnistamaan todennäköisiä singulariteetin hetkiä elämässään ja ajautua niitä kohti. Käykäämme läpi sitä, miten näitä hetkiä voi opetella tunnistamaan.

Alla on muutama apuväittämä, joiden avulla voit oman elämäsi kohdalla löytää omia singulariteettejasi.

1) Tee jotain, joka on täysin mukavuusalueesi ulkopuolella
Mitä pelkään? Miten voisin haastaa itseni?

2) Tee jotain, jonka tekemistä olet miettinyt jo pitkän aikaa
Olenko paennut tai vältellyt jonkin asian kohtaamista? 

3) Tee jotain, joka tuntuu hyvältä ja jonka tiedät olevan oikein
Milloin olen viimeksi kehunut tai antanut tunnustusta? Milloin olen viimeksi auttanut jotakuta?

4) Tee jotain täysin epätavallista ja täysin hauskaa
Mitä todella repäisevää tai sattumanvaraista voisin elämässäni tehdä?

Singulariteetin kohtaaminen ja läpikäyminen vie sinut tilanteeseen, jonka seurauksista sinulla ei ole mitään varmuutta. Toisin sanoen, kohtaamalla singulariteetin asetat itsesi todella haavoittuvaiseksi. Jos esimerkiksi pyydät jotain kivaa poikaa tai tyttöä treffeille, et voi olla varma miten hän pyyntöösi suhtautuu.

Jos myönnät kumppanillesi, että rakastat tai että et rakasta häntä, et voi aina tietää miten tämän asian sanominen tulee häneen tai  sinuun – ja teidän molempien elämiin -vaikuttamaan. Jos lähdet matkustamaan maailman ympäri tai menet vaihto-oppilaaksi ulkomaille, et voi etukäteen tietää mitä kaikkea matkalla tulee tapahtumaan.

Jos perustat oman yrityksen tai blogin, et voi etukäteen tietää miten yrityksen tai blogin kanssa tulee käymään. Voit vain valmistautua huolella, tehdä parhaasi ja toivoa parasta – aivan kuten maanviljelijä tekee peltoa kylväessään. Etukäteen hän ei voi tietää kunkin vuoden säitä ja myrskyjä ja sitä selviääkö sato vai ei. Hänelle on kuitenkin tärkeää kylvää sato ja toivoa parasta.

 

Salaisuuksia ja pelkoja

Dreamspiren illanvietossa viime kerralla (2014 huhtikuun lopussa) teimme noin kymmenen hengen kesken ns. salaisuuspiirin: jokaisen piti kertoa muille piirissä olijoille jokin salaisuus itsestään. Kun pohdimme salaisuuden määritelmää – mikä lasketaan salaisuudeksi? – päädyimme hyvään ohjenuoraan: salaisuus tässä tapauksessa oli sellainen asia, jota et halua(si) kertoa muille.

Päädyimme näin kertomaan asioita, joita meitä pelotti tai hävetti kertoa; kerroimme asioista, joista emme olleet aiemmin puhuneet muille ehkä ikinä elämämme aikana. Ennen salaisuuksien jakamista kävimme läpi sen, että muiden salaisuuksille ei saa missään nimessä nauraa – eihän kukaan halua tulla tuomituksi.

Moni kertoi lapsuudenkokemuksistaan ja vanhemmistaan, elämänsä rankoista hetkistä, omasta pelkuruudestaan kohdata jokin asia tai jostain salaisesta mielihalusta kokeilla jotain uutta asiaa. Mitä jos oma intohimosi löytyy juuri sen asian takaa, jota et millään haluaisi kohdata?

Ties millainen singulariteetti tämäkin keskustelu jollekin meistä oli –  itselleni teki ainakin erittäin hyvää avautua jostain mieltäni vaivanneista asioista ja peloista. Keskustelun myötä ja opin myös näkemään monia ympärilläni olevia ihmisiä täysin uudella tavalla. Keskustelu kesti kaiken kaikkiaan kokonaiset noin viisi – kuusi tuntia, miten taianomaisia nämä tunnit olivatkaan!

Monesti hyvien asioiden luokse pääseminen vaatii epämiellyttäviltä tuntuvien tunteiden läpikäymistä. Voi olla valtavan pelottavaa lähestyä jotain ihmistä ja pyytää häntä treffeille, mutta miten muuten voi päätyä parisuhteeseen (tai ylipäätänsä tutustua kehenkään)?

Pääsykokeisiin lukeminen ei välttämättä ole miellyttävää, mutta miten muuten voit päästä opiskelemaan? Eikä matkan varaaminen ja vakuutuksista ja pakkaamisesta huolehtiminen välttämättä ole herkkua sekään, mutta jos haluaa matkustaa, niin tiettyä vaivaa senkin eteen pitää nähdä.

 

Matkaa suoraan merihirviön luokse

”Keskiajan aikana oli tyypillistä, että kartoissa niihin kohtiin, joita ei tunnettu ja joista ei tiedetty mitään, piirrettiin merihirviöitä ja muita myyttisiä otuksia. Näin myös uutiset nykyaikana toimivat. Meistä kaukana olevilla alueilla vain hirviömäiset teot ja myyttiset uskonnolliset tapahtumat rikkovat uutiskynnyksen ja näin piirrämme mieleemme näistä alueista yhä samanlaisia hirviöitä kuin keskiajan ihmiset aikanaan piirsivät heille tuntemattomista alueista.

Näin ennakkoluulot muodostuvat ja kasvavat. Ja näin myös mielemme toimii. Mielemme maalaa tuntemattomille alueille omia hirviöitään: pelkoa, ärtymystä, vihaa, suuttumusta, ennakkoluuloja, kateutta. Emme tiedä mitä kaikkia upeita näkymiä näiden hirviöiden takana voisi oikeasti olla. Ja niinpä on sääli, että saatamme elää koko elämämme näkemättä sitä kaikkea kauneutta, jota nämä niin kutsutut hirviöt taakseen kätkevät.”

Mitä asioita pelkäät? Mitkä asiat ärsyttävät sinua? Mitä asioita et voi sietää? Mitä asioita et kerta kaikkiaan voi ymmärtää? Nämä kysymykset voivat tuntua yllättäviltä siinä vaiheessa kun puhutaan omien intohimojen löytämisestä. Mutta niiden miettiminen voikin ehkäpä olla portti elämäsi suurimpaan seikkailuun. 

Kerron seuraavaksi muusikko Bruce Muzikista ja hänen inspiroivasta singulariteetistaan (kiitos kaverilleni, joka kertoi minulle tästä puheesta).

 

Mitä pelkoja ja ennakkoluuloja sinulla on?

Tapaa tunnettu muusikko Bruce Muzik. Hän on kasvanut Etelä-Afrikassa valkoihoisten ihmisten keskellä rotuerottelun aikana. Yhteiskunta hänen ympärillään on rakennettu niin, että mustat ja valkoiset liikkuvat omilla busseillaan, käyvät omia koulujaan ja liikkuvat omalla puolellaan uimarantaa. Alla olevassa The Big Secret Nobody Wants to Tell -TED-puheessa Bruce kertoo oppineensa rasistiksi jo kymmeneen ikävuoteen mennessä.

Bruce kertoi olleensa arvoiltaan liberaali – ja olleen siihen aikaan  vieläpä ylpeä liberaaliudestaan – mutta havaantuneensa yhtäkkiä siihen ettei hän tuntenut maansa 58 miljoonasta tummaihoisesta ihmisestä ainuttakaan. ”Miten voin olla liberaali, jos olen yhä rasisti?” hän kertoi miettineensä.

Alkoi sisäinen ristiriita, jonka Bruce ratkaisi varsin mielenkiintoisella tavalla – menemällä suoraan myrskyn silmään, suoraan merihirviön luokse. Bruce päätti kohdata pelkonsa ja ennakkoluulonsa kertaheitolla ja ikuisesti ja muuttaa suoraan keskelle mustien asuinaluetta. Bruce ajoi autolla paikallisen köyhän alueen keskellä  ja hänestä tuli asuinalueen ainoa valkoihoinen ihminen viiden kilometrin säteellä.

Heti Brucen ajettua talonsa luokse, noin 10-15 paikallista asukasta kerääntyi hänen luokseen ja kysyi mitä hän tekee täällä. Bruce kertoi puheessaan, että hän olisi voinut valehdella ja sanoa esittävänsä että hän haluaa tutustua paikalliseen kulttuurin, mutta hän tiesi ettei hän niin toimimalla ikinä voittaisi omia pelkojaan.

Niinpä Bruce oli ottanut syvään henkeä ja kertonut rehellisesti, että hän oli rasisti ja että hän pelkästi mustia ihmisiä. Bruce kertoi, että hän oli alueen uusi asukas ja että hän oli tullut tänne voittamaan pelkonsa.

Paikallisten ilme ja reaktio oli Brucen esittelyn jälkeen kuulemma ikimuistoinen. Tämän jälkeen eräs nainen astui oli astunut esiin ja kysyinyt tarvitseeko Bruce muuttoapua. Bruce suostui, vaikka hän sisäisesti olikin aivan kauhuissaan: ”Apua, nyt he kaikki tulevat ryöstämään minut!

Enkä voi oikein kieltäytyäkään, he loukkaantuisivat ja voisivat karkottaa minut pois, ehkä jopa tappaa minut.” Ihmiset auttoivat näin Brucea muutossa eikä mitään pahaa  pahaa tapahtunut. Muutto sen sijaan kehittyi yhdeksi Brucen elämän parhaista juhlista, jossa häntä kohdeltiin rakastavasti ja kunnioittavasti.

Yöllä Bruce ei saanut poliisien sireeneiltä ja aseiden ampumiselta unta, ja pelkäsi – turhaan – että joku hyökkää häneen taloonsa. Bruce kertoi myös tapauksesta, jossa eräs mustaihoinen pieni koulumatkalla oleva poika näki Brucen ja kysyi asuuko hän täällä. Kun Bruce vastasi kyllä, sanoi poika hänelle: ”Tervetuloa kotiin!”

Tämän kommentin myötä Brucen 28 vuoden rasisiset ennakkoluulot olivat hävinneet sen sileän tien. Loppujen lopuksi Bruce päätyi asumaan alueella puoli vuotta aluksi aikomansa yhden kuukauden sijaan. Hän kertoi myös yleiseen elämänlaatunsa kohonneen valtavasti tuona aikana.

Ennen matkaansa Bruce oli tuntenut olonsa tyhjäksi, vaikka hänellä olikin ollut edessään lupaava ura musiikintuottajana, iso talo hyvällä asuinalueella ja oma rakas vaimo. Rasismisvoittamis-asumiskokemuksensa jälkeen Brucea vaivannut yleinen tyhjyys hävisi ja hän alkoi nauttia elämästään enemmän. Sattumaako? Ehkä, ehkä ei.

 

Lukijalle

1. Lue Mark Mansonin haavoittuvaisuutta käsittelevä artikkeli

2. Minkä singulariteetin sinä voisit kohdata?

 

Seuraava artikkeli

• Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?