02 kesäkuu 2014

Mitä on rohkeus?

Tämä artikkeli on kuudes osa Ollin elämää pintaa syvemmältä käsittelevien artikkelien sarjaa.

1) Ollin synnintunnustukset
2) Miten löytää oma intohimo elämässä?
3) Uusi tapa nähdä oma tulevaisuutensa
4) Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?
5) Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?

”Kaikki mikä ärsyttää meitä muissa, voi johtaa korkeampaan ymmärrykseen itsestämme.”
–Carl Jung

30 tunteiden kohtaamisen päivää

Puhuin neljännessä artikkelissani sitä, miten olen oppinut kaivautumaan omia negatiivisia tunteitani pidemmälle. Olen jo tiennyt pitkään, että olen oppinut erittäin paljon kohtaamalla pelkojani, mutta vasta viime aikoina olen havahtunut siihen, että myös muut epämiellyttävää aiheuttavat olotilat voivat olla suuria opettajia: ärsyyntyminen, viha, kateus, mustasukkaisuus. Jatkan tämän teeman käsittelyä tässä artikkelissani.

Se, että olen päättänyt tehdä haasteporukkaan osallistumisesta mahdollista kenelle tahansa on päätös, joka on vaikuttanut elämääni paljon. Olen nimittäin saanut huomata, että osa uusista paikalle tulleista ihmisistä on herättänyt minussa mitä erilaisimpia tuntemuksia.

Osa ihmisistä on ollut ihmisiä, joihin olisin erittäin mielelläni tutustunut tavatessani heidät juhlissa tai jossain sosiaalisessa tapahtumassa. Osa ihmisistä on puolestaan herättänyt minussa ärtymystä ja ihmetystä, osa kunnioitusta ja ihailua.

Monet ihmisistä (melkeinpä kaikki kun heihin on paremmin tutustunut) on herättänyt kaikkia näitä kaikkia tunteita (ja monia muita tunteita) samaan aikaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, että olisin antanut esimerkiksi ärsyyntymiseni mitenkään näkyä tai vaikuttaa siihen miten olen kohdannut kyseiset ihmiset.

Tämäkin on kysynyt luonnetta. Se, että kaikki minussa eri reaktioita herättäneet ihmiset ovat pysyneet mukana haasteporukassa, on ollut minulle erittäin opettavainen kokemus. Olen päässyt näkemään näistä ihmisistä paljon erilaisia puolia – myös puolia, jotka ovat herättäneet minussa ärsyyntymisen sijaan vaikkapa syvää myötätuntoa tai yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tutustuessani näihin ihmisiin olen päässyt näkemään heistä erilaisia puolia kuin mitä oletin heistä näkeväni. Näiden puolien näkeminen on saanut minut välittämään paljon kyseisistä ihmisistä; näiden puolien näkeminen on lieventänyt ärsyyntymistäni tehokkaasti ja saanut minut taas nöyrästi tajuamaan omien ennakkoluulojen kapeuden.

Mitä, jos alkaisit viettää paljon aikaa ihmisten kanssa jotka ärsyttävät sinua kaikkein eniten ja opettelisit ystävystymään heidän kanssaan? Oppisit varmasti paljon.

Mitä on rohkeus?

Puhuin toisessa artikkelissani singulariteeteista. Ainut asia, joka mahdollistaa omat singulariteetit elämässä, on rohkeus. Singulariteettien muodustumiseen tarvitaan rohkeutta astua omien ennakkoluulojen, pelkojen, ärtymysten yli.

Jos pyydät kivaa tyttöä tai poikaa ulos, voi tästä aloitteesta alkaa seurustelusuhde, joka muuttaa molempien elämän – mutta tämä suhde alkaa vain siinä tapauksessa, että jommalla kummalla on rohkeutta tehdä aloite. Välillä aloitteella voi olla suurikin merkitys: osa itsemurhaa pohtineista ihmisistä on kertonut, että yksi ainut hymy tai kommentti oikealla hetkellä on saattanut pelastaa heidän elämänsä ja saanut heidät taistelemaan elämänsä puolesta.

Toisen pyytäminen ulos tai toiselle hymyileminen voivat molemmat vaatia rohkeutta. Mihin muuhun tarvitaan rohkeutta? Mitä ylipäätänsä on rohkeus?

Yksi minuun suuresti vaikuttaneista puheista on psykologi-terapeutti Brene Brownin puhe haavoittuvaisuudesta (puhe katsottavissa yllä, katso täältä myös saman naisen koskettava ja puhutteleva puhe häpeästä). TED-konferenssissa pitämässään The Power of Vulnerability –puheessa Brown kertoo rohkeus-sanan (englanniksi courage) historiasta.

Sana courage juontaa juurensa ranskan kielen sanaan le cœur, joka tarkoittaa sydäntä. Sana rohkeus onkin alun perin tarkoittanut to speak one’s heart eli oman sydämen mukaan puhumista, oman sydämensä paljastamista ja sen mukaan toimimista.

Katsottuna rohkeutta tästä historiallisesta näkökulmasta oikea rohkeus ei todellakaan tarkoita elokuvamaista tarkota sankarina toimimista – oikeassa rohkeudessa ei ole kyse vain näyttävien tekojen tekemistä yleisön edessä. Muusikko Marilyn Manson on sanonut, että hänen on suhteellisen helppo shokeerata tuhansia ihmisiä lavalla esiintyjän ja muusikon roolissa ollessaan, mutta että yksityiselämässä hän on ujo.

Me voimme helposti erehtyä pitämään rohkeana ihmisenä vaikkapa reppureissaavaa maailmanmatkaajaa tai show-persoonamaistajoka uskaltaa pelottomasti olla esillä ja lähestyä muita ihmisiä. Emmekä me välttämättä ole täysin väärässä pitäessämme tällaisia ihmisiä rohkeina. Sillä esiintyminen ja yksin maailmalle lähteminen vaativat jonkin verran, usein erittäin paljonkin, rohkeutta ja itseluottamusta.

Mutta näemmekö myös sitä, että aina show-persoonana oleminen ja matkalle lähteminen eivät ole rohkeudenosoituksia vaan pelkästään pakokeinoja? Mitä, jos show-persoonan taakse kätkeytyykin syviä menneisyyden traumoja tai sotkuisia ihmissuhteita, joita ei uskalleta lähteä avaamaan? Mitä jos matkallelähtijäkin pakenee matkoillaan itsensä todellista kohtaamista?

Muistan mitä eräs paljon rauhanturvaajien kanssa tekemisissä ollut ihminen kertoi minulle: moni rauhanturvaaja oli juureton ja onneton – silti näiden rauhanturvaajien oli vuosi vuoden jälkeen haettava aina uusiin rauhanturvaamistehtäviin; heillä ei ollut mitään muuta elämässään – ei mitään ammattia, ei ihmisiä, jotka olisivat odottaneet heitä heidän kotimaassaan, ei syvempiä ihmissuhteita, ei omia puolisoita, ei mitään.

Ulkopuolisena on toki aina helppo kommentoida; osalle rauhanturvaaminen on varmasti ollut juuri se oma juttu, mutta joukkoon mahtuu myös varmasti onnettomiakin tapauksia. Rohkeutta on monenlaista. Mitäpä, jos se juhlissa tapaamasi kaikkein hiljaisimmalta ja ujoimmalta vaikuttava ihminen onkin juuri se rohkea ihminen, joka on saanut kohdattua omia taustojaan ja ihmissuhteiden solmukohtia?

Mitäpä, jos hänellä ei ole mitään tarvetta tuoda itseään esiin tai tehdä muihin vaikutusta. Mitäpä jos juuri tämä ihminen syvällä sisimmässään hän tietää jo olevansa rohkea; hänellä ei ole enää tarvetta todistella sitä muille. Rohkeutta on monenlaista. Mitä lähemmäs asiat meitä tulevat, mitä enemmän ne meitä koskettavat, sitä vaikeampi niitä on kohdata ja käsitellä.

Korkeanpaikankammoiselle benji-hypyn tekeminen voi olla se kaikkein vaikein asia, toiselle sitä on omien virheiden myöntäminen. Kolmas ei uskalla ikinä rakastaa ketään, neljännelle vaikein asia kaikista on itselleen ja menneisyydelleen anteeksiantaminen.

Uusia ovia avattavaksi

Koko 30 pelon päivää -haasteen aloittaminen ja ihmisten kasaaminen yhteen haasteporukkaa varten pelotti minua valtavasti. Opintojeni jättäminen tauolle ja tyhjän päälle heittäytyminen (kun syksyllä muutin kommuuniin asumaan ei minulla ollut aluksi mitään työpaikkaa tiedossa) pelottivat minua valtavasti.

Silti juurikin nämä valinnat ovat opettaneet minulle todella paljon elämästä – ja haasteporukan kautta myös lukuisten muiden ihmisten elämä on muuttunut. Olen jo itse huomannut, että pelko ja ärsyyntyminen – kuten myös kipu, syyllisyys ja kateus – ovat kohdallani kuin tuntomerkkejä, jotka näyttävät minulle ne ovet, joita minun kannattaa elämässäni aukaista ja joiden läpi minun kannattaa kulkea uusiin maailmoihin.

Seuraavassa artikkelissani kerron erään minulle tärkeän projektin aloittamisesta ja työstämisestä. Kyseessä on projekti, jonka koen tietyllä tavalla tarttuvan koko kulttuurimme kipupisteisiin. Projektin kautta olen itse oppinut käsittelemään omaa ahdistusta ja omia niin sanottuja negatiivisia tunteitani ja auttanut muita ihmisiä käsittelemään omia tunteitaan.

Sitä ennen, iloista kevättä ja kesän alkua kaikille.! Toivotan myös hyviä matkoja ja kohtaamisia, tapahtuivat nämä matkat tai kohtaamiset sitten hirviöiden tai kivojen asioiden parissa.

”Elämäsi kaksi tärkeintä päivää ovat päivä, jolloin synnyit ja päivä, jolloin hoksaat miksi.”
–Mark Twain

”Sinun pitää löytää jotain, jota rakastat. Tämä pätee niin työn kuin rakkauselämänkin suhteen. Työ tulee täyttämään suuren osan elämästäsi ja ainut keino tuntea itsensä todella tyytyväiseksi elämässä, on tehdä hienoa työtä. Ja ainut tapa tehdä hienoa työtä on tehdä työtä, jota rakastat. Jos et ole vielä löytänyt sitä, jatka etsimistä.

Älä aseta aloillesi. Kuten kaikissa sydämen asioissa, tiedän kun löydät ja kohtaat sen oikean. Ja, kuten missä tahansa hienossa ihmissuhteessa, niin työssäkin asiat vain paranevat vuosien myötä. Joten jatka etsimistä kunnes löydät sen [sinulle sopivan työn]. Älä asetu aloillesi.”
–Steve Jobs