Miten unelmasi seuraaminen voi tuhota sinut?

Tämä artikkeli on yhdeksäs osa Ollin elämää pintaa syvemmältä käsittelevien artikkelien sarjaa.

1) Ollin synnintunnustukset
2) Miten löytää oma intohimo elämässä?
3) Uusi tapa nähdä oma tulevaisuutensa
4) Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?
5) Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?
6) Mitä on rohkeus?
7) Mitä paha olosi voi sinulle opettaa?
8) Mitä jos kaikkein salatuin ja häpeällisin asia on kaikkein kauneinta sinussa?

Miten unelmasi seuraaminen voi tuhota sinut?

Artikkelisarjani lukijat ovat ehkä huomanneet, ehkä ihmetelleetkin sitä, että puhun niin oman pahan olon kohtaamisesta ja käsittelemisestä. Miksi puhun pahasta olosta, eikö intohimon polulla taivaltamisen pitäisi olla miellyttävää? Kyllä – ja ei.

“Ja mitä Bukowski ymmärsi, enemmän kuin useimmat, että sen tekeminen mitä rakastaa ei tarkoita sitä, että rakastaisi sitä mitä tekee kaiken aikaa. Rakkauteen liittyy luontainen uhrautuminen. Aivan kuten puolison valinnassa, kyse ei ole siitä, että valitsisi puolison, joka tekisi meidät onnelliseksi koko ajan, vaan siitä, että valitsee puolison, jonka kanssa haluaa olla silloinkin kun hän ärsyttää meitä.” 
-ote Mark Mansonin Find What You Love and Let it Kill You -artikkelista

 

Unelmien tiellä

Olen itse viettänyt kaksi vuotta elämästäni keräten ihmisten unelmia postikorteille ja jutellen ihmisten kanssa heidän unelmistaan ja elämän tavoitteistaan. Olen puhunut ja kirjoittanut unelmista lehdissä ja internetissä ja tehnyt haastatteluja unelmiaan seuraavista ihmisistä. Koen olleeni osana lietsomassa nykyään vallalla olevaa usko unelmiisi –mentaliteettia.

Ja vaikka haluankin kannustaa ihmisiä unelmoimaan, en tee sitä enää yhtä varauksettomasti kuin ennen. Tämä artikkeli (ja myös seuraava artikkelini) käsittelee tarinoita ja asioita, joista olen jo pitkään halunnut puhua. Tässä artikkelissa haluan tuoda näkökulmaa siihen miten omien unelmiensa seuraaminen voi – väärästä lähtökohdista käsin – jopa tuhota ihmisen.

Oma matkani unelmien keräämisen ja oman unelmablogini parissa ei ole ollut yhtä jatkuvaa auvoa ja onnea. Kun aloitin keräämään ihmisten unelmia postikorteille, käytin aluksi tuntikausia wordin kuvanmuokkausominaisuuksien parissa luodakseni oikeanlaisia postikortteja, joille lähdin unelmia keräämään.

Sitten piti ostaa skanneri. Sitten piti perustaa blogi. Sitten piti mainostaa omaa blogiani. Tämä kaikki oli aikaa vievää ja ärsyttävää puuhaa – paljon mukavampi minun olisi ollut tehdä jotain muuta ja kivempaa, vaikkapa lukea tai nähdä ihmisiä.

Unelmien tiellä –reilin valmistelu, lehtihaastatteluiden pyytäminen ja omien unelmanäyttelyiden järjestäminen eri puolilla Suomea vaati sekin kymmenien sähköpostiviestien lähettämistä ja lukuisia puhelinsoittoja. Tämä kaikki ei välttämättä ollut sitä kaikkein mieluisinta tekemistä, mutta kadunko tästä kaikesta sekuntiakaan? En todellakaan. Pikemminkin olen ylpeä siitä kaikesta, mitä olen kokenut.

 

Mikä on syysi seurata unelmaasi?

Siihen, että ihminen toteuttaa omaa intohimoaan ja kulkee sitä kohti, voi liittyä monia riskejä. Ja jos jotain haluan sanoa – ja olen matkallani huomannut – on, että oman intohimon seuraaminen ei välttämättä tee ihmistä automaattisesti onnelliseksi. Miksi näin olisikaan?

Onnellisuus syntyy jokaisen ihmisen pään sisäinen kokemuksena hänen tavastaan nähdä maailma ja tuntea ja kokea muut ja itsensä.Jos oman unelman seuraaminen perustuu ulkoisen näyttämisen tarpeeseen, tai vaikkapa kostonhimoon tai menestymisen pakkoon, ei tämän intohimon seuraaminen välttämättä tee ihmistä onnelliseksi lainkaan.

Miten se voisikaan tehdä – kostonhimo vaikkapa harvoin muuttaa ihmisen päänsisäistä ajatusmaailmaa yhtään onnelliseen tai hyvinvointia lisäävään suuntaan. Dalai Laman sanoin ”Jos mies, joka on juuri muuttanut sadanteen kerrokseen vastarakennettuun luksusasuntoon on syvästi ahdistunut, ainut asia mitä hän etsii on ikkuna, josta hypätä ulos.”

”Jos koet epäonnistuvasi, sinulla on väärä unelma.”

Olen viime aikoina lukenut paljon maailmanmatkaajabloggaaja Mark Mansonin blogia ja saanut hänen kirjoituksistaan paljon ajatuksia. Kirjoituksissaan How to Measure Your Life ja Why Some Dreams Should Not Be Pursued Manson kertoo parin julkisuuden henkilön mielenkiintoisen tarinan.

Palvottu ja vihattu muusikko Marilyn Manson on kirjoittanut omaelämäkerrassaan siitä kun hän saavutti kaikki tavoitteensa. Manson pääsi toteuttamaan itseään taiteilijana, hän pääsi tuomaan esiin haluamiaan yhteiskunnallisia epäkohtia ja julistamaan sanomaansa. Marilyn Manson sai palvotun rokkitähteyden statuksen, julkisuutta ja rahallista vaurautta.

Silti, kaiken tämän jälkeen Manson kertoi, että hän tunsi olonsa surkeammaksi kuin koskaan ennen. Hän kirjoitti, että hänellä oli elämässään stressitekijöitä ja kipeitä asioita enemmän kuin hän oli osannut kuvitellakaan. 27-vuotiaana Marilyn Manson murtui kokaiinipinon edessä ja itki. Hän oli saavuttanut elämässään kaiken mitä hän oli halunnut, eikä hän tiennyt mitä tehdä.

Toinen tarina, toinen henkilö. Eräs taitava kitaristi potkaistiin nuorena, mitään varoittamatta, pois uraansa aloittavasta metallibändistä. Koko elämänsä tämä poika vannoi kostoa – hän halusi näyttää ex-bändikavereilleen ja menestyä heitä paremmin. Nuori kitaristi kasasi yhteen joukon osaavia muusikoita, lähti tekemään levyjä ja päätyi luomaan metallin historiaa.

Tarinan kitaristi oli nimeltään Dave Mustaine  ja hänen perustamansa yhtye oli Megadeth. Tähän päivään mennessä Megadeth on jättänyt jälkensä hevimetallin historiaan, myynyt yli 25 miljoonaa levyä ja Mustaine on päässyt bändinsä kanssa keikkailemaan ympäri maailmaa täpötäysille stadioneille.

Mustainea itseään pidetään yhtenä arvostetuimmista hevimuusikoista ja hän on miljonääri. Mutta bändi, josta Mustaine potkaistiin ulos, oli Metallica – monen mielestä kaikkien aikojen paras hevibändi; bändi joka on myynyt yli 180 miljoonaa levyä. Eräässä vuonna 2003 julkaistussa harvinaisessa haastattelussa Mustaine kertoo kyyneleet silmissä siitä miten hän aika ajoin ei voi olla tuntematta itseään epäonnistuneeksi.

Kolmas tarina, kolmas henkilö. Mies menee tavarataloon haluten ostaa vaimolleen lahjaksi alusvaatteita, mutta kokee nolostuvansa katsellessaan alusvaatteita tällaisessa yleisessä kaupassa. Mies lainaa pankilta ja sukulaisiltaan molemmilta $40,000 (yhteensä $80,000) haluten luoda kaupan, jossa miehet voivat nolostumatta ostella vaimoilleen alusvaatteita.

Ensimmäinen Victoria’s Secret -kauppa avataan vuonna 1977 ja vuoteen 1982 miehellä ja hänen vaimollaan on jo viisi kauppaa. Sitten mies, kaupan perustaja Roy Raymond myy kauppaketjun eräälle toiselle miehelle viidellä miljoonalla dollarilla. Yhteistyö kahden miehen välillä ei suju ja Raymond ei enää pian ole mukana Victoria’s Secretin  toiminnassa ja sunnnittelussa.

Hän jatkaa muiden bisnesprojektien parissa. Mikään projekteista ei kuitenkaan ota tulta alleen. Lukuisten epäonnistumisen ja äidiltään ottamien rahalainojen jälkeen Raymond masentuu seuratessaan perustamansa Victoria’s Secretin -vaateliikkeen valtaisaa menestystä omien epäonnistumisiensa rinnalla.

Lopulta Raymond näkee enää yhden vain ratkaisen tilanteelleen. 46-vuotiaana tämä mies tekee itsemurhan hyppäämällä alas San Fransiscon Golden Gaten -sillalta.

 

Rakkaudesta, menestymisestä ja epäonnistumisesta

Neljäs tarina, neljäs henkilö. Mielenkiintoisessa TED-puheessaan bestseller-kirjailija Elizabeth Gilbert kertoo omasta kirjoittamisestaan ja kirjailijan urastaan. Gilbert rakasti kirjoittamista ja lukemista jo nuorena. Hän tiesi varhain elämässään haluavansa kirjailijaksi ja pienestä pitäen hän kirjoitti paljon.

Kun Gilbert alkoi myöhemmin lähettää kirjojaan ja kirjoituksiaan kustantamoille, sai hän kuuden vuoden ajan vastaan pelkkiä hylkäyskirjeitä. Kuusi vuotta sitä, että tulet torjutuksi jostain mitä rakastat enemmän kuin mitään muuta – Gilbert kertoi, että lukuisten hylkäyskirjeiden saaminen oli välillä todella rankkaa.

Gilbert kertoi myös, että kaikesta huolimatta halusi jatkaa kirjoittamista ja kirjoitusten lähettämistä kustantamoille. Gilbert nimittäin hoksasi, että enemmän kuin hän pelkäsi tai vihasi torjutuksi tulemista, hän rakasti kirjoittamista. Jokainen torjunta oli kova isku hänen egolleen, mutta hän huomasi rakastavansa kirjoittamista enemmän kuin omaa egoaan, enemmän kuin omaa itseään.

Elizabeth Gilbert puhuu puheessaan kirjoittamisesta omana kotinaan. Koti merkitsee hänelle paikkaa, jossa on jotain. jota ihminen rakastaa enemmän kuin omaa itseään. Monelle koti tarkoittaa vaikkapa puolisoa ja lapsia, Gilbertille myös kirjoittamista.

Kuuden vuoden hylkäyskirjeiden jälkeen Elisabeth Gilbert sai ensimmäisen kirjansa Pilgrims julkaistua. Hänen kolmas kirjansa Eat, Pray, Love teki hänestä maailmankuulun kun taas sitä seurannut kirja floppasi myynnillisesti. Neljännen kirjan floppaaminen ei huolettanut Gilbertiä tässä vaiheessa lainkaan, sillä hän koki olleensa rehellinen itselleen kirjaa kirjoittaessaan; hän koki kirjoittaessaan olleensa kotona.

Kotona olemisen tunne sai hänelle aikaan luodinkestävän olon kritiikin suhteen. Gilbert käsittelee puheessaan myös sitä, miten sekä menestyminen että epäonnistuminen vievät ihmisen hetkeksi pois kotoa. Molemmat sekoittavat hetkellisesti ihmisen pään ja molempien kokemusten jälkeen ihmisen pitää löytää tiensä takaisin omaan itseensä ja kotiinsa niin vaikeaa kuin se onkin.

Monta erilaista syytä tehdä asioita, monta erilaista tarinaa. Elisabeth Gilbert kirjoitti rakkaudesta kirjoittamiseen ja koki onnistuneensa silloinkin kun hänen kirjansa eivät myyneet hyvin. Megadethin perustaja Dave Mustaine taas halusi näyttää ja kostaa Metallicalle ja koki epäonnistuneensa silloinkin kun koko maailma palvoi hänen musiikkiaan.

Paulo Coelho, vihattu ja rakastettu bestseller-kirjailija, on sanonut, että hänelle menestys on sitä, että hän voi mennä rauhallisin mielen nukkumaan iltaisin. Mitä, jos Dave Mustaine olisi ottanut tavoitteekseen soittaa vain rakkaudesta musiikkiin ja luoda sellaista musiikkia, jota hän rakastaa? Miksi Roy Raymond ei kyennyt nauttimaan miljoonistaan? Mistä sinä nautit – vai kykenetkö nauttimaan mistään?

 

 

Lukijalle

1. Mikä on sinun kotisi – mitä rakastat enemmän kuin omaa itseäsi?

2. Kykenetkö nauttimaan elämästä vai teetkö asioita vain muille näyttämisen halusta?

3. Miten mittaat elämässäsi pärjäämistä – sisäinen nautinnon vai ulkoisen menestyksen kautta?

4. Miksi teet elämässäsi asioita, joita teet?