Taylor Stevens on New Times -bestseller-kirjailija, jonka Vanessa Munroe -trillerit ovat valloittaneet maailmaa ja joita on käännetty kymmenille kielille. Kirjoissa käsitellään taidokkaasti taloudellista ja poliittista korruptiota ja valtapelejä,  itseeni teki vaikutuksen myös Stevensin kirjojen psykologinen ulottuvuus.

James Cameronin tuotantoyhtiö on ostanut elokuvaoikeudet Stevensin esikoiskirjaan Soluttautuja ja huhutaan, että elokuvan työstäminen alkaa Avatar-elokuvien jatko-osien tekemisen jälkeen. Itseäni jännitti aluksi lähettää sähköpostia ja haastattelupyyntöä Taylorin kaltaiselle tähdelle, mutta ilokseni Taylor vastasi todella ystävällisesti ja lupautui mielellään Dreamspiren haastatteluun.

Olen kääntänyt Stevensin vastaukset suomeksi – halukkaat voivat lukea alkuperäisen haastattelun englanniksi suomenkielisen haastattelun alta. Haastattelukuvien tekijän oikeudet kuuluvat valokuvaaja Alyssa Skyesille. Mielenkiintoinen haastattelu Stevensistä löytyy myös täältä. Aiemmat Dreamspire-haastattelut:

• Musta Barbaari, Dreamspire-unelmahaastattelu #1
• Esko Valtoja, Dreamspire-unelmahaastattelu #2
• Annakaisa Anttila, Dreamspire-unelmahaastattelu #3
• Alain Robert, Dreamspire-unelmahaastattelu #4

 

1. Missä olet elämässäsi ja miten olet päässyt tähän pisteeseen?

Elämäntarinastani on jo keskusteltu työhöni liittyen todella paljon, joten monesti aina virheellisesti oletan, että kuka tahansa, joka lukee kirjojani tai on minuun yhteydessä, tietää jo tarinani. Paljon pidempi versio elämästäni löytyy nettisivuiltani, mutta kerron tarinan lyhyesti tässä.

Synnyin maailmanloppua julistavan uskonnolliseen kulttiin, joka piti ulkomaailmaa pahana ja ilkeänä eikä uskonut koulun käymiseen kuudetta luokkaa pidemmälle. Tämä kultti tai lahko ei myöskään sallinut jäsentensä hankkivan töitä toimeentuloa varten.

Tämä kaikki tarkoitti sitä, että suurimman osan nuoruudestani – ikävuodesta 12 eteenpäin – vietin eläen kommuuneissa, tiskaten ja laittaen ruokaa jopa sadoille ihmisille kerrallaan. Pidin huolta muiden ihmisten lapsista tai olin kaduilla kerjäämässä rahaa kultille.

Pakenin kultista ollessani 29-vuotias kahden lapsen äiti. Kun aina välillä tajuan sen todellisuuden, että päädyin näistä lähtökohdista New York Times bestseller -kirjailijaksi, hämmästyn itsekin.

 

2. Mitä elämää muuttavia hetkiä sinulla on ollut?

Mielenkiintoista on se, että niin monet hetket ovat elämää muuttavia. Usein emme vain tajua näitä hetkiä sellaisiksi kuin vasta ehkä vuosien päästä (jos ikinä!), koska nämä hetket ovat sekoittuneet muiden tavanomaisten hetkien joukkoon. Minulla on luultavasti ollut monia tällaisia hetkiä, joista en edes ole tietoinen.

Yksi ilmeinen tällainen elämää muuttava hetki on varmasti kuitenkin ollut se hetki kun luin Robert Ludlumin Jason Bourne -trillerin. Minulle tuli yksinkertainen ajatus: ”Kunpa minä voisin tehdä näin, saada ihmiset tuntemaan ja kokemaan kaikkea sitä mitä minä lukiessani koin.”

Heti tämän perään tuli toinen ajatus: ”Hetkonen, odotan hetki, minulla on materiaalia, jota voisin käyttää. Minä tulen kirjoittamaan kirjan.” Tästä kirjasta (Soluttautuja, englanninkielinen alkuperäisteos The Informalist) tuli kirjailijan urani alku ja bestseller. Kirjani julkaistiin yli kahdellakymmenellä kielellä ja James Cameronin tuotantoyhtiö osti siihen elokuvaoikeudet.

Elämäni olisi jotain täysin erilaista ilman tätä hetkeä – ja sitä prosessia, joka seurasi kun kulkemaan tämän hetken valaisemaa polkua.

  

3. Minkälaisia pelkoja sinulla on elämässäsi?

Pelkään epäonnistumista paljon. En pelkää niinkään sen tyyppisiä virheitä, jotka estäisivät minua koittamasta uusia asioita tai ottamasta riskejä. Pelkään enemmän sitä, että laittaisin kaiken sydämestäni ja sielustani johonkin vain huomatakseni, että tämä parhaani ei riittäisi siihen johonkin. Tämä on se pelko, jonka yli minun on päästävä, aina kun istun alas kirjoittamaan.

4. Mitä todella huonoja hetkiä sinulla on ollut elämässäsi ja miten olet päässyt näiden hetkien yli?

Voi, näitä hetkiä on liian monta laskettavaksi, mutta niistä ylitsepääseminen on aina ollut samanlaista. Laitan yhden jalan toisen eteen, päivä kerrallaan. Teen parhaimpia valintoja, joita näinä hetkinä pystyn tekemään käyttäen niitä kortteja, jotka minulla on elämässäni jaettu. Otan täyden vastuun teoistani ja otan vastaan ja opin mitä ikinä voin päätöksistäni.

 

5. Mitkä ovat olleet todella hyviä hetkiä elämässäsi? 

Kaunis asia siinä, että on elämä täynnä vaikeuksia, on se, että nämä vaikeudet tarjoavat mahdollisuuden kasvuun ja ihmettelyyn. Joskus parhaat hetket ovat myös huonoimpia hetkiä – on vain vaikeaa nähdä tätä kuin vasta sitten kun huonoin on tapahtunut. Parhaiden hetkien valitseminen on siis todella vaikeaa. Sanotaan vaikka niin, että hyviä tai parhaita hetkiä on ollut yhtä paljon, ellei jopa enemmän, kuin huonoimpiakin hetkiä.

 

6. Jos voisit pyytää kenet tahansa henkilön (myös historiallisen tai fiktiivisen henkilön) kahville kanssasi, kenet pyytäisit?

Miten voisin valita vain yhden? Minulla ei tule mitään mieleen.

 

7. Onko sinulla julkkisihastuksia?

Ehdottomasti Angelina Jolie.

8. Jos sinun pitäisi oppia yksi uusi taito tai perehtyä yhteen uuteen asiaan, mitä lähtisit opettelemaan?

Haluaisin oppia purjehtimaan ja sitten matkata maailmaa.

 

9. Mitkä asiat (kirjat/levyt/elokuvat ym.) ovat inspiroineet sinua?

Katson elokuvia harvoin, joten niiden suhteen minulle ei ole paljon sanottavaa, mutta kirjoista mainitsen seuraavat:

Robert Ludlum: Bourne Supremacy

Matt Taibbi: The Great Divide

Hyrum W. Smith: The Power of Perception

 

10. Mitä hyödyllisiä tapoja olet omaksunut elämässäsi?

En tiedä ovatko nämä niinkään tapoja kuin tekniikoita, mutta en voi edes kuvitella miten vaikeaksi elämäni muodostuisi ilman seuraavaa kolmea asiaa:

1. Teen työni, pidin siitä tai en.

2. Minulla on alati päivittyvä to-do-lista asioista, jotka minun pitää hoitaa, jaettuna osiin aina pienimpiin yksityiskohtiin asti. Käyttämällä listoja en tuhlaa rajallisia henkisiä resurssejani siihen, että koitan muistaa tarpeettomia asioita. Joka päivä priorisoin asioita, jotka minun pitää juuri sinä päivänä hoitaa – listaan kriittiset asiat, joita ilman työni tai perheeni kärsii ja teen nämä kriittiset asiat ensiksi. Pienemmät asiat voivat odottaa, joskus jopa kuukausia (tai ikuisuuksia).

3. Minulla on tapani lykätä sellaisten asioiden tekemistä, jotka tuntuvat liian suurilta, vaikeilta, monimutkaisilta tai kuluttavilta. Välttääkseni tämän, jaan tällaisia ylivoimaisen musertavilta tuntuvia asioista useisiin pienempiin osiin ja annan itselleni tehtäväksi vain yhden tällaisen pienemmän osan.

Kun teen näin, on minun helppo jatkaa näiden pienten osien tekemistä vääjäämättömästi aina koko ison asian suorittamiseen asti. Kun lopulta saan alussa aivan liian ylivoimaiselta tuntuneen ison urakan tehtyä, huomaan ettei sen tekeminen ollut niin vaikeaa kuin kuvittelin. Ja jos en olisi alunperin jakanut tätä isoa tehtävää pienempiin osiin, en olisi ehkä ikinä saanut sitä tehtyä – tai olisin aloittanut sen asian tekemisen vasta kriisin hetkellä.

 

 

11. Mitä neuvoja antaisit tämän päivän nuorille?

Tiedä mitä haluat elämältä, tunne todella todella syvällä sydämessäsi mitä haluat. En puhu siitä mitä luulet haluavasi tai siitä mitä yhteiskunta, lehdet, televisio tai perheesi tai ystäväsi tai naapurisi tai uskontosi haluavat sinun haluavan – tiedä mitä sielusi haluaa.

Jos voit selvittää tämän itsellesi tarpeeksi aikaisin, voit säästyä vuosien tyhjiltä ja tyytymättömiltä tuntuvilta seikkailuilta. Tunne oma sydämesi ja kuuntele sitä, vaikka sen sanat eivät olisi suosittuja ympärilläsi olevien ihmisten keskuudessa. Kuuntele sydäntäsi ja toimi sen mukaan, vaikka unelmasi seuraaminen vaatisi aikaa, vaikka oman tiesi seuraaminen tarkottaisi, että matkaat ympyrää ja teet monia käännöksiä ennen kuin saavutat määränpääsi.

Seuraamalla sydäntäsi ymmärrät miksi teet sellaisia valintoja kuin teet ja tunne sisäisestä tarkoituksesta ja intohimosta toimivat marssirytminäsi kulkiessasi kohti onnellisuutta.

 

12. Mihin keskityt elämässäsi tällä hetkellä – onko sinulla unelmia, joita haluat toteuttaa?

Keskittymiseni on työssäni – tarinoita syntyy yhä vauhdilla – mutta jos unelmia kysytään, niin aina voisin tosiaan oppia purjehtimaan ja lähteä reissaamaan maailmalle.

 

13. Onko vielä jotain mitä haluat lopuksi sanoa?

Sen lisäksi, että kirjoitan rokkaavia jalat maassa -seikkailuja, kirjoitan myös tarinankerronnan mekaniikoista, kirjoittamisesta, vastoinkäymisten voittamisesta ja yksityiskohdistani koskien matkaani kustannusalalla. Kirjoitain näistä kaikista asioista – et tule lukemaan niistä sosiaalissa medioissa – übersalaisessa kanssajuonittelijoiden kerhossani, johon toivotan teidät [lukijat] tervetulleeksi.

Voit löytää sen täältä (klikkaa linkkiä).

 

Ollin kommentit haastattelusta

Kiitos Taylor haastattelusta! Jäin miettimään haastattelussasi erityisesti vastauksiasi kysymyksiin kymmenen tai yksitoista sekä vastaustasi kysymykseen kolme. On äärimmäisen pelottavaa – ja äärimmäisen rohkeaa – antautua täysillä johonkin ja paljastaa itsensä maailmalle tietämättä yhtään mihin tämä antautuminen johtaa.

Pakko myös sanoa, että elämäntarinasi on sekin todella inspiroiva. Se, että 29-vuotias kahden lapsen yksinhuoltajaäiti, jolla ei ole virallista työkokemusta ja joku ei ole ala-asteen jälkeen käynyt koulua, pystyy rakentamaan elämänsä kuntoon oman intohimonsa ympärille, on inspiroivaa.

Tsemppiä kirjoittamiseen jatkossakin ja odotan sitä vaihetta kun kirjastasi aletaan työstää elokuvaa!

 

 

Alkuperäinen haastattelu englanniksi

 

1. Where are you now in your life and how have you gotten here?

My life story has been so widely discussed in relation to my work that I sometimes mistakenly assume that anyone reading my books or interacting with me is already fully aware of my history. There’s a much longer version of my bio on my website, www.taylorstevensbooks.com but the short version is that I was born into and raised within an apocalyptic religious cult that didn’t believe in education beyond sixth grade, which shunned the outside world as evil, and which also didn’t allow its members to hold gainful employment.

This meant most of my adolescence—from the age of 12 onward—was spent living in communes, washing and cooking for up to hundreds at a time, taking care of other people’s children, or out on the streets begging for money on behalf of the cult. I made my break as a mother of two babies when I was twenty-nine. When the reality of what it meant to go from that to New York Times bestselling author settles in, it tends to fritz my brain.

 

2. What kind of life changing moments have there been in your life?

The interesting thing is that so many moments in life are life changing, we just don’t often recognize them as such until years afterward (if ever!) because those moments often arrive wrapped up in the mundane–which is to say, I’ve probably had many that I’m simply not aware of. The most obvious of these moments, because the long-term impact was so profoundly visible, was when reading a Jason Bourne thriller by Robert Ludlum.

I had the simple thought of, “I wish I could do this, I wish I could make other people feel and experience what I feel and experience when I read these stories,” and then, “wait a minute, I have material I could use,” followed by, “I’m going to write a book.” That book became THE INFORMATIONIST, which went on to become a New York Times bestseller, published in over twenty language, optioned for film by James Cameron’s production company, and the beginning of my career as a novelist. My life today would be something completely different without that one moment in time—and then the many, many that followed of seeing that initial moment through to the end.

 

3. What is/has been your greatest fear?

I fear failure a lot—not the type of failure that would keep me from trying new things or taking risks, but rather that of putting all of my heart and soul and effort into something, and then finding that my very best still isn’t good enough. That’s something I have to overcome every time I sit down to write.

 

4. What have been the rock bottom moments in your life – how have you gotten over them?

Oh, there are far too many to count, but getting over them/through them has always been the same: one foot in front of the other, one day at a time, making the best decisions I am capable of, using the cards I’ve been dealt, and then taking responsibility for and learning from whatever flows from those decisions.

 

5. What about the best moments?

The beautiful thing about having a life full of hardship is that those hardship provides the seed for opportunity and wonderment. Sometimes the best moments are also the worst moments—it’s just difficult to see it until after the worst has passed—which makes choosing a best moment incredibly difficult.  I’ll just say there have also been as many as, if not more than, the rock bottom ones.

 

6. If you could ask anyone in this world (even a historical or a fictional character) to have cup of coffee with you, who would you ask?

How could I pick just one? Now I’m just drawing blanks.

 

7. Do you have any celebrity crushes (hehee, always an ice breaking question :3)?

Hands down, Angelina Jolie.

 

8. If you’d have to take up a new skill/hobby/art in your life what would it be?

I would learn to sail, and then travel the world.

 

9. Come up with at least three books and three movies that have had an impact on you.

I rarely watch movies, so I don’t have much to offer there, but for books:

The Bourne Supremacy, by Robert Ludlum

The Great Divide, by Matt Taibbi

The Power of Perception, by Hyrum W Smith

 

10. What useful habits have you formed in your life?

I don’t know if these are really habits so much as techniques or practices, but without these three I can’t even imagine how impossible life would be:

1. I do the work, whether I feel like it or not.
2. I keep a running list of everything that needs to get done, down to the smallest thing, so that limited mental resources aren’t squandered by trying to remember needless things. Then comes a form of mental triage, because I simply don’t have enough time to do everything that’s needed. Each day I will prioritize what must get done that day—the critical issues without which work, or family, will suffer—and I do those critical things first, letting the smaller things go—sometimes for months, sometimes forever.
3. I tend to procrastinate over things that leave me feeling overwhelmed by how big, or difficult, or complicated, or taxing I assume they will be. To counter this, I break “overwhelming” tasks into several smaller ones, and only assign myself the first small one. Once I start, it’s easy to keep going because inevitably the terrifying task that I couldn’t bring myself to do is never quite as difficult as I imagined. But without breaking that task down into tiny parts, I would have never started at all—or would have started at a crisis point.

 

11. What kind of advice would you give to the youngster’s today?

Know what you want out life, what you really, really want deep down in your heart of hearts. Not what you think you’re supposed to want, or what society tells you you’re supposed to want, or magazines, or television, or the expectations of life and family and friends and neighborhood and religion—know what your soul tells you. If you can figure this out early enough you will spare yourself from wasting years of effort in ventures that leave you empty and dissatisfied.

By knowing your own heart and following your heart, even if your decisions aren’t popular with those around you, even if it takes time to get to where you want to go, even if it means having to travel in a roundabout way along many detours to reach your destination, you will understand why you make the choices you make and your purpose and passion will be an inner drumbeat marching you toward happiness.

 

12. What are you concentrating now in your life – any dreams you wish to fulfill?

The concentration is on the work—the stories that are still coming down the pipe—but as for those dreams, well, there’s always learning to sail and then traveling the world.

 

13. Is there still something you wish to say?

In addition to kick-ass boots-on-the-ground adventures, I also write extensively about the mechanics of storytelling, writing, overcoming adversity, and the details of my journey into publishing. It’s my “uber secret club of co-conspirators with all the stuff that doesn’t go on the social networks” and I welcome you to be a part. You can find it all at: www.taylorstevensbooks.com/connect.php