28 toukokuu 2014

Mitä voimme oppia meitä ärsyttäviltä ihmisiltä?

Tämä artikkeli on viides osa Ollin elämää pintaa syvemmältä käsittelevien artikkelien sarjaa.

1) Ollin synnintunnustukset
2) Miten löytää oma intohimo elämässä?
3) Uusi tapa nähdä oma tulevaisuutensa
4) Miten uudistaa elämänsä kertaheitolla?

“Älä tee mitä haluat. Tee mitä et halua. Tee sellaista miten sinun on koulutettu välttelevän. Tee asioita, jotka pelottavat sinua kaikkein eniten.”
― Chuck Palahniuk, Fight Clubin kirjoittaja

”Totuus tekee sinut vapaaksi, mutta ensiksi se ärsyttää sinua.”
– Gloria Steinheim

Merihirviön sydämessä

Kirjoitan tämän artikkelin kaikille unelmistaan kiinnostuneille ihmisille, ja ensisijaisesti niille, jotka eivät yrittämisestään huolimatta tunnu omaan juttuaan löytävän. Ensimmäisessä intohimon löytämisartikkelissani käsittelin matkustamista ja uusien asioiden kokemista.

Mutta mitä, jos sinulla ei ole elämässäsi mitään intohimoa tai asiaa, jota rakastat eikä sellaista etsimisestä huolimatta tunnu löytyvän? Mitä, jos unelmat ja intohimot eivät välttämättä löydykään kivojen ja mukavien asioiden luota? Mitä, jos loputon etsiminen ja uuden luominen onkin vain oman ahdistuksen pakenemista?

Jatkan viime artikkelini teemaa – unelmia voi lähestyä paitsi positiivisten ja iloisten asioiden kohtaamisen kautta myös niin sanottujen negatiivisten tunteiden kohtaamisen kautta. Omanlaista matkustamistahan sekin on. Mitä, jos intohimosi ja sielusi kauniit maisemat sijaitsevatkin niin suurten merihirviöiden ja ahdituksen takana, että sinun on hoidettava ensiksi tämä ahdistus, kohdattava sisäiset hirviösi, jotta voit nähdä mitä niiden takaa löytyy?

Tästä kirjoitin edellisessä artikkelissani. Kirjoitin mielemme taipumuksesta kuvitella ja luoda merihirviöitä mielemme tuntemattomien asioiden ja alueiden kohdalle. Kirjoitin siitä miten tällaisen oman hirviön kohtaaminen usein tuottaa singulariteetin eli tapahtumien ketjun, joka vie täysin uusien asioiden ja tunteiden pariin.

Singulariteettia käsittelin enemmän toisen artikkelini kohdalla. Minkälaisia erilaisia merihirviöitä voi olla olemassa?

Pelkoja, ennakkoluuloja ja negatiivisia tunteita (vihaa, kateutta ym.)
Käsittelemättömiä asioita menneisyydestä: traumoja ym.
Asioita, joita ihminen pakenee elämässään

Merihirviöiden kohtaaminen kysyy luonnetta ja on yksi pelottavimmista asioista – ellei jopa se kaikista pelottavin asia – tässä maailmassa. Edes hirviön kanssa vastakkain asettuminen ja hirviötä silmiin katsominen voi olla äärimmäisen miellyttävä ja epämiellyttävä kokemus. Mitä pelkäät? Mikä ärsyttää sinua? Mistä tunnet kipua? Tällaisia kysymyksiä ei ole välttämättä miellyttävä pohtia.

Todelliset viholliset eivät ole ulkona vaan sisällämme. Alkoholisti voi ärsyyntyä valtavasti ihmisistä, jotka muistuttavat häntä siitä, että hänen kannattaisi hakeutua AA-kerhoon. Monesti omat mielen pelot ja hirviöt voivat olla viimeisiä asioita, joita haluamme kohdata tai myöntää itsessämme.

Ihmistä, joka on täysin hukassa elämässään, voi ahdistaa valtavasti oman tulevaisuutensa pohtiminen, mutta tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö hänen kannattaisi alkaa juuri näitä asioita pohtia. On aika kertoa muutamista omista kokemuksista ja mörköjeni kohtaamisesta, ehkäpä te lukijat voitte oppia jotain näiden tarinoiden kautta. Sanotaan, että viisas oppii omien virheiden lisäksi myös muiden virheistä.

Tämä on myös syy miksi itse luen paljon kirjoja ja elämäkertoja ja katson dokumentteja itseään toteuttavien ihmisten elämistä – inspiroitumisen lisäksi voin ottaa oppia myös heidän virheistään (vaikka omia virheitä teen itsekin ja tulen väistämättä tulevaisuudessakin tekemään).

Lupasin viime artikkelissani myös kertoa omista singulariteetin kokemuksistani, joten kerron tässä nyt siis yhden tarinan – kerron mitä ärsyyntymisen käsittely on minulle opettanut. Tarinassa anonyymisti esiintyvä henkilö on antanut minulle luvan tarinan kertomiseen.

Välillä ärsyttävimmät ihmiset voivat opettaa sinulle kaikkein eniten

”Selvitä mitä pelkäät ja mene elämään sinne.”
― Chuck Palahniuk

Tapasin kerran erään tytön, jonka huomasin ärsyttävän minua paljon. Jokin hänen käytöksessään, puhetavassaan ja naurussaan, sosiaalisessa olemuksessaan jostain syystä ärsytti minua suuresti. Mietin hänet tavatessani, että voimmekohan me ikinä jutella mistään tärkeästä ja oikeasti kohdata toisemme. Ajattelin, että tällä tytöllä ei välttämättä ole minulle mitään annettavaa.

Olisin voinut jäädä tämän ärsyyntymis-ennakkoluulon vangiksi ja vältellä kyseistä ihmistä tai olla puhumatta itsestäni hänelle. Niin olin tehnyt elämässäni lukuisia kertoja aiemmin. Jokin – ehkä joku toinen kohtaamani ihminen tai jokin lukemani kirja – sai minut kuitenkin menemään tällä kertaa pitemmälle.

Aloin miettiä, että tuskin tämä ihminen tahallaan minua ärsyttää, eihän hän ole minua koskaan aiemmin tavannutkaan. Ajattelin, että todennäköisesti tämä ihminen, kuten minäkin – kuten me kaikki – haluaa jollain tavalla pärjätä ja tulla toimeen elämässä ja olla onnellinen. Ajattelin, että ärsyyntyminen johtuu todennäköisesti minusta itsestäni – ja yllättäen sainkin huomata olevani oikeassa.

Suhtauduin tähän ihmiseen siis uudella tavalla ja aloin kyselemään häneltä kysymyksiä ja ottamaan selvää siitä millainen henkilö hän oikeasti oli. Kysyin mitä hänelle oikeasti kuuluu – sanoin, että usein ihmiset vain vastaavat hyvää ja väistävät koko kysymyksen, mutta että minua oikeasti kiinnostaa mitä hänelle kuuluu – riippumatta siitä onko vastaus myönteinen vai ei.

Kysyin tämän ihmisen lapsuudesta ja nuoruudesta, kiinnostuksen kohteista ja unelmista. Ulkokuoren takaa paljastuikin aivan toisenlainen ihminen kuin mitä ennakkoluuloissani olin uskonut.

Keskustelun edetessä tyttö alkoi kertoa siitä miten häntä oli kotona hakattu ja haukuttu aivan pienestä pitäen. Hänen itsetuntonsa ja haaveensa oli murskattu monen monta kertaa. Tyttö oli myös elämänsä aikana kokeillut itsemurhaa useamminkin kuin kerran, ja vasta parikymppisenä, päästyään terapiaan, hän oli ensimmäistä kertaa elämässään saanut kuulla olevansa arvokas ja tärkeä ihminen.

Tätä hän ei ollut tottunut kuulemaan ihmissuhteissaan – esimerkiksi entiset poikaystävät olivat olleet varsin väkivaltaisia tapauksia. Tämän tytön tarinaa kuunnellessani aistin yhä suuremmin tytön vahvuuden ja kauneuden – kauneuden, jota hän ei ollut elämässään juuri ikinä päässyt kenellekään näyttämään.

Keskustelun edetessä ja ärtymyksen väistyessä pois mielestäni huomasinkin häpeäväni aika lailla aiempia ajatuksiani. Kuka minä olin tuomitsemaan tätä ihmistä omien ennakkoluulojeni pohjalta? Tytön tarina aukaisi minulle maailman, josta olin tiennyt ennalta melko vähän.

Millaista on elää rankka lapsuus, jossa sinua pahoinpidellään ja vähätellään –maailma ei ole ollut tuttu maailma minunkaltaiselleni ehjässä perheessä ja pumpulissa kasvaneelle nuorelle miehelle. Tämän tytön ja hänen tarinansa kohtaaminen on paitsi opettanut minulle sen tärkeän oppitunnin, josta kerron teille nyt, myös tehnyt minusta paljon kykenevämmän kohtaamaan vastaavanlaisia tarinoita ja ihmisiä myöhemmin elämässäni.

Sittemmin olen lukenut lukuisia terapeuttien kirjoittamia kirjoja ja ihmisten kirjoittamia muistelmia rankoista kasvutarinoistaan ja olen saanut tällaisesta maailmasta paljon laajemman kuvan.

Tämän tytön – ja monien muiden ihmisten – kohtaaminen ovat toimineet minulle singulariteetteina täysin uuteen maailmaan ja syvempiin ihmissuhteisiin – singulariteetteina kauneuteen ja suurempaan ymmärrykseen ihmisistä ja ihmisyydestä. Yksi hyvä tapa lähestyä intohimoa on kysyä itseltään mistä ja milloin kokee kauneutta? Miten sinä voisit kokea enemmän kauneutta elämässäsi?

Vaikka tarinani onkin tarina ennakkoluulojen hälvenemisestä yhden ihmisen kohdalla, opetus piilee siinä, että meillä on olettamuksia ja luuloja myös asioiden, ei vain ihmisten, suhteen. Esimerkiksi moni tiedemies on puhunut siitä miten koulujärjestelmä on lähes tappanut heidän kiinnostuksensa tieteeseen. Mitä, jos he eivät olisi kykeneet näkemään maailmaa ja tiedettä kiehtovana ja kouluoppien ulkopuolella? Maailmamme voisi olla hyvin erinäköinen.

”On yksi näky, joka on upeampi kuin meri, nimittäin taivas; on yksi näky, joka on upeampi kuin taivas, nimittäin sielun sisin.”
– Victor Hugo

”Mietin kuinka montaa ihmistä olen katsonut elämäni aikana koskaan näkemättä heitä?”
– John Steinbeck

Lukijalle

1. Mitkä asiat herättävät sinussa ahdistusta? Miksi? Miten voisit kohdata ja käsitellä näitä asioita niin, että ne herättäisivät iloa, toivoa ja itsevarmuutta?

2. Millaisia opettavaisia kokemuksia ja tarinoita ennakkoluulojen murtumisesta ja kohtaamisesta sinulla on elämässäsi? Milloin joku ennakkoluulosi murtui viimeksi

3. Miten voisit tehdä ahdistavien asioiden kohtaamisesta miellyttävää? Esimerkiksi tieto rapistuvasta kunnosta voi herättää ahdistusta – kun taas hyvällä porukalla liikkuminen tai retkeileminen saattaa tarkoittaa puhdasta nautintoa!