10 helmikuu 2014

15 kuukauden maailmasta vetäytyminen (10/2012-1/2014)

15 kuukauden maailmasta vetäytyminen – tämän nimiseksi kutsun omaa haastettani, jonka lopetin vuoden 2014 alkaessa. En tunnista enää edes henkilöä joka olin tämän haasteen alkaessa. Kaikki sai alkunsa lokakuussa 2012 Turussa. Sairastelin koko syyslukukauden yliopistossa, kuljin koulussa uusinnasta toiseen motivaatio täysin hukassa.

Halusin paeta omaa elämääni jota vihasin. Tunsin olevani vankilassa senhetkisessä elämäntilanteessani, eikä minulla ollut pakosuunnitelmaa. Iloisimmat hetket olivat kun ryvin itsesäälissä yhdessä ystäväni kanssa. Erään yhteisen keskustelun päätteeksi hän lainasi minulle kirjan, joka vaikutti kiinnostavalta.

Luettuani takakannen sykkeeni nousi innostuksesta ja pingoin kotiini lukemaan. Luin koko kirjan yhdeltä istumalta viidessä tunnissa. Aamulla herättyäni olin eri ihminen kuin edellispäivänä. Kirja herätti minut eloon, se näytti silmänräpäyksen maailmasta josta en ollut vielä tietoinen. Robert Kiyosakin elämäkerran Rich Dad Poor Dad sitaatteja ja lauseita tulvi mieleeni.

Halusin toteuttaa suurimpia unelmiani kuten Kiyosaki. Koin pakottavan tarpeen oppia taloudesta ja maailmasta niin paljon kuin ehdin. Silmäni aukesivat, heräsin transsista, olin liian kauan polkenut paikallani ja nyt sille oli tullut loppu. Luin samantien kymmenen kirjaa ensimmäisen kuukauden aikana.

Seuraavana kuukautena toiseksi oppimismuodoksi muodostui dokkareiden katsominen. Olin pakahtua tietomäärään joka virtasi aivoihini. Opiskelin vain itseäni varten ja minulla oli samalla hauskaa. En voinut lopettaa, halusin pysäyttää ajan ja katsoa sata vuotta dokkareita tietääkseni kaikesta kun huomasin miten vähän tiedän mistään.

Syksyllä sairasteluni aiheuttivat minulle lukuisia poissaoloja, mikä ei ollenkaan tuohon aikaan haitannut minua. Poissaoloja tuli liikaa ja menetin oikeuden osallistua tenttiin. Se tarkoitti joululoman alkamista jo marraskuussa. Olin innoissani tilaisuudesta syventyä aiheisiin joita tutkin. Se oli parasta mitä sinä syksynä tapahtui.

Salaliitot, talouskriisit, maailmanpolitiikka, huumeet, avaruusolennot, historia, psykologia, sivusin kaikkia aiheita mitä voi kuvitella. Lähdin liikkeelle yhdestä aiheesta, kirjoitin muistiinpanot ja katsoin uuden dokkarin aiheesta joka mainittiin juuri katsomassani dokkarissa.

Etenin sulavasti eteenpäin edellisten dokkarien tarjoamien johtolankojen perässä. Huomasin kuinka maailmankuvani oli illuusio, joka oli muodostunut monista perättömistä oletuksista. Dokkareiden katsominen muutti täysin käsitykseni monista asioista. Halusin hetken vetäytyä maailmasta luomaan uudelleen nahkani – vetäytyä ja tulla luolasta uutena ihmisenä uuteen maailmaan.

Ongelmana oli, että olin yhä koulussa. Joululomani oli yhtä autuuden tunnetta, uuteen vuoteen mennessä olin jo katsonut 100 tuntia dokkareita alle kahdessa kuukaudessa. Olin jo ehtinyt saamaan Ollinkin innostumaan maailmasta, jonka olin itse nähnyt.

En halunnut palata enää kouluun. Halusin vain jatkaa mitä olin tekemässä välittämättä mistään muusta. Niin innostunut olin uudesta elämäntehtävästäni. Joululoma päättyi ja vastahakoisesti palasin Turkuun. Se tuntui niin väärältä. Olin lähes kaksi kuukautta viettänyt yksin dokkareita katsellen ja kirjoja lukien.

Olin nähnyt mitä maailmalla on tarjottavana, mieleni oli laajentunut. Laajentunutta mieltä ei voi enää kutistaa. Historian viisaimpien, menestyneimpien ja kuuluisimpien henkilöiden sitaatit ja sanat kuiskivat salaisuuksia alitajunnalleni. Lopuksi toteutin hulluimman idean mitä siinä tilanteessa voi keksiä.

Lopetin koulun ja hyppäsin tyhjän päälle. Intohimo purjeena ja uteliaisuus kompassina valitsin tuntemattoman reitin elämälleni.

Tein ennenkuulumattoman tempun ja lopetin lääketieteen opiskelut kesken opintojen lähes puolivälissä. Lääkärin ammatti on Suomessa yksi taloudellisesti turvatuimpia, työllistetyimpiä ja arvostetuimpia mitä koulutuksella voi saada.

Perusansiot liikkuvat 5000-10 000 e/kk sisällä ja rahan perässä juoksevat lääkärit voivat vuokratyöfirmojen kautta tienata jopa yli 30 000 e/kk erittäin kovalla kuukausiaikataululla. Raha ja suorituspainotteisessa maailmassamme kukaan ei halua luopua pääsylipusta tuollaiseen tulotasoon.

Kaikki tämä oli menettänyt merkityksensä. Raha ei ollut minua eteenpäin ajava tekijä. Minun hukatulla ajallani ei ollut hintalappua. Minulla ei ollut hetkeäkään enää aikaa hukattavana. Kaikki aika minkä kulutin unelmistani poispäin vieviin asioihin oli turhaa.

Lähteminen koulusta tuntui vaikeimmalta asialta mitä olin tehnyt. Sen tehtyäni tunsin olevani ensi kertaa täysin vapaa. En enää odottanut viikonloppua, viikonloppuna en ahdistunut tulevasta viikosta, en odottanut lomia, tai ylipäätänsä tulevaisuutta, jossa oli aina lisää odotettavaa. Elin vihdoinkin päivän kerrallaan.

Heräsin mahdollisimman aikaisin, koska en malttanut odottaa päivän alkua. Illalla mietin ylpeänä miten paljon olin päivän aikana oppinut. En malttanut lopettaa lukemista tai dokkareiden katsomista illalla. Aiemmin toivoin yön kestävän ikuisuuden ettei tarvitse kohdata seuraavien päivien epämiellyttäviä velvoitteita. Nyt toivoin yön menevän mahdollisimman nopeasti ohi.

Olin kadonnut hyvin vähin äänin koulustani ja välttelin menemästä mihinkään kouluni lähelle. En tavannut myöskään muita henkilöitä, joista arvelin olevan haittaa elämänmuutoksessani. Yhdessä viikossa rutiinini muuttuivat täysin. Päätin täysin eristäytyä ulkomaailmasta ja keskittyä luomaan itseni uudelleen. Tulisin ulos kun olen oppinut tarpeeksi, varasin aikaa muutokselle koko vuoden 2013.

Oppimistahtini oli hyvä enkä missään vaiheessa saanut tarpeekseni. Kuukausi toisensa perään opiskelin robottimaisen tehokkaasti väsymättä missään vaiheessa. Halusin saada mahdollisimman laajan kuvan maailman eri aihealueista, jotta voisin tätä tietoa soveltaa unelmieni toteuttamisessa.

Nautin uudesta tilanteesta, jossa elämäni ei ollut enää tähtiin kirjoitettu vaan se oli tyhjä taulu, jonka sain maalata halujeni mukaan. Opin nauttimaan tulevaisuuden epävarmuudesta ja täydellisestä epätietoisuudesta. Aloin nähdä tulevaisuudessani loputtomia mahdollisuuksia ja jännitystä negatiivisten ja pelottavien asioiden sijasta.

Vuoden 2013 viimeisinä päivinä tiesin haasteen tulevan loppuunsa. Olin oppinut valtavasti, olin luonut mieleni uudelleen. 15 kuukauden ajan olin tavannut ystäviäni erittäin harvoin. En ollut juhlimassa, bileissä tai tutustumassa lähes kehenkään omasta tahdostani.

Olin viettänyt lähes jokaisen päivän opiskellen 15 kuukauden ajan. Haaste on ohi, mutta opiskelu ja oppiminen ei tule ikinä päättymään. Tällä intensiteetillä ja näin laajasti opiskelu ei tule jatkumaan kuitenkaan tänä vuonna.