Stefanie Germanotta loi Lady Gagan päästäkseen yli masennuksestaan
”Loin itseni, lady Gagan, ja suuntasin elämääni, jotta se olisi ilmaukseni kivustani. Näin pääsin yli masennuksestani, luomalla jonkun, jonka ajattelin olevan itseäni vahvempi.”
–Stefani Germanotta, Lady Gaga
”Teen kaikkeni, työskentelen asiantuntijoiden kanssa ja käyn läpi tilastoja, jotta voisin löytää keinoja, joilla tehdä ystävällisenä ja rakastavana olemisesta normaalia tai coolia.”
-Lady Gaga
Lady Gaga on jo jonkin aikaa tehnyt töitä äitinsä kanssa heidän yhdessä perustamassaan Born This Way -säätiössä. Säätiön tarkoituksena on voimannuttaa nuoria luomaan lempeämpää ja rohkeampaa maailmaa. Lue lisää säätiöstä sen kotisivuilta. Lue myös BoredPandan sivuilta miten Leonardo diCaprio, J.K. Rowling, Angelina Jolie, Brad Pittiin ja yli kymmenen muuta julkkista avautuvat omasta henkisestä kamppailustaan.
Itse opin puhumaan omista asioistani Dreamspire-blogin ja yhdistyksen perustamisen myötä ja teen edelleen töitä sen eteen, että uskallan puhua muun muassa yksinäisyydestä ja pahasta olosta. Loin Dreamspiren ja se pakottaa minut olemaan vahvempi parempi ihminen kuin olin aiemmin. Miten opin itse puhumaan vaikeista asioita ystävieni kanssa, siitä voit lukea täältä ja miten ensimmäisen kerran uskalsin jakaa tarinaani tällä sivulla, siitä voit lukea täältä. Haavoittuvaisuuden polulla minua on paljon inspiroinut muun muassa terapeutti-tutkijan Brené Brownin TED-puhe The Power of Vulnerability (alla) sekä hänen kirjansa Daring Greatly.
Loppuun päästän pahasta olostaan ääneen myös räppäri Cheekin, kyseessä lyriikoita kappaleesta Niille joil on paha olla.
”Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Ei koskaan matalaa aitaa, alko tuntuu,
että hautaaki samalla kaivaa.
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikkei heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Istuin Pariisin taksis, mietin et mä haluisin kuolla.
Ajoin hautausamaan ohi, mitä jos maatuisin tuolla.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks.
Pelkäsin huomista, en halunnu herää, oli hetkii,
kun en mistään mitään tajunnu enää.
Itsetutkiskelun kautta mä sain elämästä otteen taas,
ilman apuu en ois enää täällä ollenkaan.”