#13: Tähtien ja avaruuden mieltälaajentava ulottuvuus

Kolmastoista Missä nähdä kauneutta? -artikkeli käsittelee tähtitaivaan kauneutta. Puheenvuorossa meillä on Sodankylän elokuvafestivaaleilla tapaamani 20-vuotias Ilona, joka ilmoittautui innokaaksi tähtibongariksi ja joka kertoo myös harkinneensa tähtitieteen opiskelua.

”Tähtiharrastus lähti itselläni siitä kun pääsin nuorena näkemään tähtitaivasta säännollisesti. Asuin nuoruuteni maaseudulla Pohjois-Savossa ja jouduin kävelemään aamulla aikaisinodottamaan koulubussia. Kaikkialla oli pimeää eikä valoja ollut niin paljon kuin isoissa kaupungeissa, niinpä tähdet erottuivat taivaalta hyvin.

Vanhempani opetti minut viiden vanhana tähtikirjan avulla tunnistamaan taivaalta Otavan, Cassiopeian ja Orionin tähtikuviot ja jatkoin itse tästä eteenpäin. Kaikissa saduissa mainittiin aina, että aurinko paistaa päivisin ja kuu öisin – minua alkoi jossain vaiheessa kiehtomaan, että miksi näin.

Rupesin selvittelemään asioita ja huomasin uppoutuvani uuteen mielenkiintoiseen maailmaan. Tähtikuvioita on niin paljon! Muistan miten nuorena menin monesti makaamaan pellolle selälleni ja vain katsoin ylläni avautuvaa tähtitaivasta ja ihailin sen kauneutta.

Nyt kun olen asunut kaksi vuotta Helsingissä, ikävöin suuresti sitä, että täällä ei näy juuri yhtään tähtiä. Aina kun menen käymään perheeni luona maalle, odotan mahdollisuutta päästä näkemään tähtiä täynnä oleva tähtitaivas. Tähtiharrastus onkin minulla vahvasti paikkaansidottua.”

”Haluaisin ehkä tulevaisuudessa asua paikassa, jossa voin aina nähdä tähtiä.  Seuraan aktiivisesti tähtitaivaan tapahtumia, tykkään selata tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan nettisivuja, ja jos tiedän esimerkiksi auringonpimennyksen olevan tulossa, haluan ehdottomasti olla todistamassa sitä!

Tähtitaivas on kiehtonut ihmisiä läpi ihmiskunnan historian ja on ihmisestä kiinni miten pitkälle tämän kiinnostuksen haluaa viedä. On myös mielenkiintoista miten paljon tähtitaivaaseen liittyy eri mytologioita, monia taivaankappaleita tähdistä planeettoihin on nimetty muinaisten jumalien mukaan.

Tähtien katsominen avartaa mieltä. Niitä katsoessa ja universumia miettiessä tulee hämmästyttävän hyvin selville se, että maapallo on vain yksi pieni planeetta yhden pikkuruisen tähden rinnalla. Ja avaruuden kohdalla ajasta puhutaan usein miljardeissa vuosissa, mikä antaa myös omanlaistaan perspektiiviä elämään ja sen lyhyyteen.

Aina kun on pimeä ja kirkas yö, minulla on tapana katsoa, että näkyykö taivaalla tähtiä. Minulle tämä tarkistus toimii muistutuksena siitä, että universumi jatkaa olemassaoloaan ja kulkuaan huolimatta siitä mitä ikinä minulle tapahtuu.”

”Haluan aina tietää mikä kuun vaihe on meneillään. Aina kun katson kuunsirppiä, kiinnitän heti huomiota siihen onko kyseessä kasvava vai pienenevä kuu – voinko odottaa täysikuuta vai en. En pidä täysikuusta, sillä se loistaa niin kirkkaasti, että se peittää paljon tähtiä näkyvistä. 

Tähdet myös muistuttavat minua maapallon kiertokulusta, tähtitaivas muuttuu sekin vuodenaikojen mukaan. Jos haluaa bongata kaikki pohjoisen tähtitaivaan tähdet, pitää olla liikkeellä eri vuodenaikoina. Jos näen taivaalla yhden tähden arvuuttelen mielessäni heti, että mihinköhän tähtikuvioon tämä tähti kuuluu.

Tähtien jäsentely kuvioihin on minulle hyvä tapa jäsentää ja auttaa käsittelemään avaruutta. Jos universumin ja avaruuden kokoa alkaa miettimään liikaa, voi maapallon pienuuden tajuaminen välillä tuntua hyvin pelottavalta. 

Tähtikuviot myös linkittyvät välillä toisiinsa mielenkiintoisella tavalla: suuri kesäkolmio -tähtikuviossa esimerkiksi on Altair-tähti Kotkan tähdistöstä, Deneb-tähti Joutsen-tähdistöstä ja Vega-tähti Lyyran tähdistöstä.” 

”Tähtiharrastus vaikuttaa arkeeni myös muuten kuin taivaan katseluna. Aina kun katson elokuvia, kiinnitän huomioita niissä näkyvään tähtitaivaaseen ja koitan tunnistaa minulle tuttuja tähtikuvioita. Harvoin tunnistan yhtään mitään. Tällöin mietin, että onko tähtitaivasta oikeasti edes kuvattu (onko se luotu jälkeenpäin kuvankäsittelyn avulla?) vai onko kyseessä tällöin eteläiseltä pallonpuoliskolta näkyvä tähtitaivas, joka ei ole minulle lainkaan tuttu.

Pohjoisen tähtitaivaan tunnen hyvin ja haluan tulevaisuudessa matkustaa ja opetella tuntemaan myös eteläistä tähtitaivasta. Palaan hetkeksi elokuviin: tuli mieleeni, että kerran katsoessani norjalaista elokuvaa satuin bongaamaan taivaalta Orionin ja olin tästä todella innoissani!

Kun katsoin 2001: Avaruusseikkailu -elokuvaa, näytettiin siinä tähtitaivasta kuusta käsin ja muistan miettineeni, että onko tähdet kuvattu realistisesti. Yhdessä lempisarjoistani, BBC:n Sherlock Holmesissa, oli huvittava kohtaus, jossa Watson ja Holmes katselevat Lontoon tähtitaivasta.

Tähtiä oli piirretty taivaalle aivan mielettömästi, vaikka oikeasti Lontoon valosaasteessa tähtiä ei näy juuri ollenkaan. Yksi huikeista hetkistä tähtiharrastuksen parissa on ollut se kun katsoin tähtitaivasta kiikareilla ensimmäisen kerran. Näin noin kymmenen kertaa enemmän tähtiä ja valopisteitä kuin normaalisti paljaalla silmällä katsottaessani.

Paljain silmin pystyn näkemään Jupiterin, mutta kiikarin avulla saatoin nähdä myös Jupiterin kuita, tämä oli mahtavaa!”

”En ole vielä katsonut tähtiä kaukoputkella tai käynyt observatoriossa, mutta nämä kuuluuvat tulevaisuuden suunnitelmiini. Kaukoputki olisi kiva omistaa. Pahoin pelkään, että käynti observatoriossa olisi niin mieletön kokemus, ettei yksi kerta riittäisi minulle mitenkään.

Minun olisi päästävä sinne aina uudestaan ja uudestaan ja tämänkin takia tähtitieteen opiskelu voisi olla kiinnostavaa. Olen perehtynyt perusjuttuihin tähtitieteestä, mutta muuten suhteeni tähtiin on toistaiseksi enemmän runollinen kuin luonnontieteellinen.

Olen miettinyt, että saattaisin lähteä opiskelemaan tähtitiedettä. Tähtitieteilijäksi ryhtyminen vaatisi aluksi yleisen fysiikan opiskelua ja matematiikan taitoja. Voisin opiskella tämän kaiken tähtien vuoksi, vaikka minua ei yleinen fysiikka niin kauheasti kiinnostakaan. Haluaisin edetä suoraan tähtitieteeseen.

Tähtitieteen lisäksi myös elokuva kiinnostaa minua. En osaa sanoa haluanko olla tieteilijä vai taiteilija vai molempia. Tällä hetkellä opiskelen audiovisuaalista viestintää ja koitan hakea opiskemaan elokuva-alaa korkeakouluun, erityisesti leikkaukseen, 3D-animointiin ja visuaalisten tehosteiden opetteluun perehtyminen kiinnostaa!”

”Tuli minusta sitten tulevaisuudessa mitä tahansa, tieteilijä tai taiteilija tai molempia, uskon, että tähtiharrastus tulee näkymään työelämässäni.  Jos menen tieteen maailmaan, haluan nimenomaan olla tähtitieteilijä ja jos minusta tulee taiteilija, haluan taiteen keinoin käsitellä universumillisia aiheita.

Tähtitiede on ollut minulle portti uusiin maailmoihin – niin tieteeseen kuin scifi-kulttuuriinkin, joista jälkimmäinen on erityisesti sydäntäni lähellä. Scifiä lukiessa tulee minulle tulee kaikesta niin ihanan pieni olo. Scifin kautta avautuvien mahdollisuuksien määrä vaikkapa tieteen tai ihmiskunnan kehityksen suhteen on päätä huimaavaa!

Olen saanut paljon irti tähtitieteen professorin Esko Valtaojan kirjoista. Tieteen kautta myös oppii paljon mielenkiintoisia nippelitietoja: on ällistyttävää ajatella, että avaruudesta tulee maahan parin sekunnin välein kaikenläpäiseviä gammapulsseja, jotka menevät ihohuokostemme ja kaikki rakennukset ja joita emme pysty aistimaan –  emme edes olisi näistä gammasäteistä tietoisia ilman tiedettä!”

Kiitos haastattelusta Ilona!