27 marraskuu 2014

Annakaisa Anttila, Dreamspire-unelmahaastattelu #3

Istuin kulttuurituotanto-opintoni tunnilla Työväen akatemialla Kauniaisissa ja seurasin kun Ruisrockin vastaava tuottaja Annakaisa Anttila piti meille tuntia. Annakaisa kertoi laajasti kokemuksestaan eri tapahtumien tuottamisessa ja muistutti meitä, että siitä kun hän itse istui penkillä meidän paikallamme, ei ollut pitkä aika.

Tunnin jälkeen menin Annakaisan luokse ja kysyin voinko tehdä hänestä haastattelun ja hän suostui ilomielin. Aiemmat haastattelut:

1. Missä olet elämässäsi ja miten olet päässyt tähän pisteeseen?

Olen Annakaisa Anttila, vuonna -87 syntynyt, 27-vuotias kulttuurituottaja. Teen nyt neljättä vuotta töitä Ruisrockin vastaavana tuottajana. Olen kotoisin Kokemäeltä, Satakunnasta. Pääsin opiskelemaan kulttuurituotantoa suoraan lukiosta ja muutin Kauniaisiin opiskelemaan suoraan lapsuudenkodistani.

Opiskeluni alkuvaiheessa koin olleeni vielä kokematon ja monet asiat olivat täysin vieraita minulle. Mutta nyt koen, että olen ikäisekseni saanut tehtyä paljon asioita ja päässyt pitkälle. Omalla tavallani koen kuitenkin myös, että olen vasta matkani alussa, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

2. Millaisia elämää muuttavia kokemuksia sinulla on ollut?

Koen, että opin joka päivä jotain uutta tai törmään johonkin asiaan, joka muuttaa elämääni ja ajatteluani jollain tavalla. Mutta jos pitää mainita jokin isommista muutoksista, niin sanotaan, että pitkästä parisuhteesta eroaminen oli tällainen iso askel.

Eroamisen jälkeen olen alkanut enemmän pohtia, että mitä juuri minä elämältäni haluan – olen ottanut enemmän aikaa itselleni ja omille toivoilleni. Minusta on tullut hyvällä tavalla itsekkäämpi!

3. Minkälaisia pelkoja sinulla on (ollut)?

Uimahyppääminen on pelottanut minua valtavasti. Jokin aika sitten päätin kohdata tämän pelkoni ja ilmoittauduin aikuisten uimahyppykurssille. Ennen kurssia olin hypännyt veteen korkeimmiltaan altaan reunalta. Nyt kurssin myötä olen hypännyt kaksi kertaa veteen jopa kolmesta metristä ja myös ponnahduslaudalta pompun tai kahden kera.

Seuraavana tavoitteena voisi olla veteen hyppääminen viidestä metristä. Uimahyppäämisen lisäksi itsensä ylittäminen ja haastaminen pelottaa totta kai aina. Olen myös huomannut, ettei minulle ole sattunut hirveästi suuria epäonnistumisia elämässäni.

Pelkäänkin, että kokisin epäonnistumisen. Ehkä tästä syystä minun kannattaisikin harjoitella epäonnistumista ja koittaa tietoisesti epäonnistua.

4. Mitä huonoja hetkiä sinulla on ollut elämässäsi?

Olen huomannut, että olen viime aikoina miettinyt ja pohtinut aivan liikaa asioita. Voisi olla hyvä vähentää tätä taipumusta.

5. Mitkä ovat olleet todella hyviä hetkiä elämässäsi?

Kun olen ollut mukana tekemässä tapahtumia – takanani jo kymmeniä järjestettyjä tapahtumia – on minulla tapahtuman aikaan ja tapahtumien jälkeen aina mahtava olo! Koen, että kulttuurituottajana saan tarjota ihmisille mahtavia elämyksiä ja jopa heidän elämänsä huippuhetkiä ja tämä on todella palkitsevaa (luennollaan Annakaisa näytti mm. tweetejä ja facebook-päivityksiä, joissa ihmiset kertoivat Ruisrockin olleen siihen astisen elämänsä kohokohtia).

Muistan Kansallisteatterissa katsoneeni Kiertuenäyttämän tuottaman, Pipsa Lonkan ohjaaman, näytelmän Helmi – Yksi äiti muiden joukossa. Tämä näytelmä iski minuun ja kovaa, se tuntui tavoittavan jotain hmisyydestä. J. Karjalaisen 2013 kevään levynjulkaisukeikalla oli myös todella hienoa olla. Jukka oli ollut pitkään poissa kuvioista, mutta palannut viimein takaisin ja hän onnistui yhä ilahduttamaan ihmisiä.

Tykkäsin erityisesti hänen kappaleestaan Meripihkahuone ja tämän kappaleen biljoona vuotta oon onnellinen -kertosäkeestä. Tästä tulikin mieleeni, että ihmisten pitäisi kuunnella enemmän hyvää musaa ja olla onnellisia! Ylipäätänsä pyrin elämässäni keskittymään todella paljon hyvään ja positiiviseen, en niinkään pysähdy tarkastelemaan negatiivisuutta ja julmuutta.

6. Jos voisit pyytää kenet tahansa henkilön (myös historiallisen tai fiktiivisen henkilön) kahville kanssasi, kenet pyytäisit?

Varmaankin Alfred Hitchcockin. Sain entiseltä poikaystävältäni joskus lahjaksi Hitchcockin Linnut-elokuvan ja lintuystävänä pidin elokuvasta suuresti. Pian tämän jälkeen sainkin lahjaksi koko Hitchcockin tuotannon (mikä ei ole ihan vaatimaton lahja – Hitchcock on ohjannut 50 elokuvaa ja tämän lisäksi myös television puolelle paljon materiaalia).

Seuraavan vuoden aikana katsoimmekin varmaankin yhden Hitchcockin elokuvan joka viikko. Hitchcock vaikuttaa mielenkiintoiselta ja kiehtovalta henkilöltä. Hänessä on myös jotain ilkikurista ja viekasta.

7. Onko sinulla julkkisihastuksia?

Minulla ei ole ehkä varsinaisesti ihastuksia, mutta voisin sanoa, että fanitan Saku Tuomisen tekstejä ja ajatuksia paljon. Mielestäni ihmiset voisivat lukea häntä paljon enemmän. Myös Henkka Hyppösellä on hyviä kirjoituksia. Usein kun siteeraan ystävilleni jotain ajatusta, kysyvät he lähes automaattisesti, että onko tämä Tuomista vai Hyppöstä (nauraa).

8. Jos sinun pitäisi oppia yksi uusi taito tai perehtyä yhteen uuteen asiaan, mitä lähtisit opettelemaan?

Koodaaminen kiehtoo minua ja se on selvästi yksi tärkeä tulevaisuuden taito. Olen päässyt kurkistamaan koodaamisen maailmaan viime aikoina ja jokin tässä maailmassa kiinnostaa minua suuresti. Linda Liukas kirjoittaa Kickstarter-joukkorahoitettua lastenkirjaa ohjelmoinnista ja ihailenkin Lindan positiivisuutta ja hänen asennettaan.

9. Mitkä asiat (kirjat/levyt/elokuvat ym.) ovat inspiroineet sinua?

Ensimmäisenä tulee mieleen Richard Bachin kirja Lokki Joonatan. Olin käymässä äitini luona ja löysin vanhoista laatikoista kymmenen vuotta vanhan lukioaikaisen esseeni, jonka oli kirjoittanut Lokki Joonatanista ja jossa olin pohtinut elämän suuria kysymyksiä.

Toisena inspiroivana kirjana mainitsisin Saku Tuomisen kirjan Hyvä elämä. Se on pieni ja ytimekäs teos, joka herättää paljon ajatuksia. Elokuvien puolelta nostaisin esiin Miia Tervon Lumikon, se on todella kaunis elokuva. Keväällä 2014 kävin katsomassa Q-teatterissa näytelmän Kaspar Hauser ja pidin siitä erittäin paljon.

Näytelmä kuvasi mielestäni hyvin minun ikäisteni sukupolvea ja sitä miten mikään ei tunnu riittävän. Näytelmässä käsiteltiin sitä miten meillä meillä on paitsi valinnan vapaus myös valinnan paino: sukupolvemme haluaa tehdä kaikkea mahdollista, monia keskenään ristiriitaisiakin asioita: meditoida, juoda kännit, luoda uraa, matkustaa Intiaan.

Tästä halusta ja mahdollisuuksista syntyvää ristiriitaisutta ja rauhattomuutta käsiteltiin näytelmässä hienosti.

menaisetak

10. Mitä hyödyllisiä tapoja olet omaksunut elämässäsi?

Tämä ei ole ehkä niinkään tapa kuin arvo, mutta minulla on periaatteena, että kohtelen muita ihmisiä kunnioittavasti ja arvostavasti. Tämä on ehkä isoin yksittäinen juttu. Olen myös huomannut, että ihmisverkot ovat todella tärkeitä – niin ammatilliset kuin ystävyysuhteisiin perustuvat verkot.

Neuvoisinkin kaikkia luomaan oman verkostonsa. Itse koen oman tuottajaverkostoni tärkeäksi – on tärkeää, että ulottuvilla on ihmisiä, joilta voi kysyä neuvoa ja kysyä tukea ja joihin voi tukeutua, jos tuntuu, että kaikki romahtaa niskaan. Kukaan ei pärjää yksin.

11. Mitä neuvoja antaisit tämän päivän nuorille & aloitteleville kulttuurituottajille?

Tehkää paljon töitä. Tämä on universaali alasta riippumaton ohje, sillä millä tahansa alalla menestyminen vaatii paljon työtä. Lisäksi olkaa avoimia ja koittakaa monenlaisia asioita, älkää tehkö vain ja ainoastaan sitä omaa juttua.

Ennen kuin aloitin Ruisrockin tuottajana, tein itse esimerkiksi kulttuurituotantoa Rakkautta & anarkiaa-festivaaleilla, DocPointissa, Ankkarockissa ja urheilutapahtumissa. Lisäksi olen tehnyt töitä Helsingin kaupungille ja järjestänyt jopa yhden mielenosoituksen, se oli mielenkiintoista! Lähes kaikki projektini ovat kuitenkin liittyneet tapahtumien järjestämiseen.

Hoitakaa hommanne kunnolla ja olkaa ystävällisiä, hyvät tyypit muistetaan aina!

12. Mihin keskityt elämässäsi tällä hetkellä? Mitä haluat tehdä tulevaisuudessa?

Tällä hetkellä minulla vain ammattikorkeakoulun tutkinto suoritettuna. Haluaisin aloittaa opiskelemaan taiteiden maisteriksi lähivuosina, ehkä voisin jopa mennä ulkomaille tätä varten. Kun olin maalla lukiossa, halusivat kaikki reissata ulkomaille ja päästä pois Suomesta. Itselleni pelkästään maalta pääkaupunkiseudulle muuttaminen riitti tällöin, jo se tuntui suurelta seikkailulta.

Minulla on ollut palkitsevia ulkomaan matkoja, mutta koen viihtyväni hyvin Helsingissä ja Suomessa. Sen sijaan, että lähtisin vain reissaamaan, haluan tehdä asioita Suomessa luodakseni Suomesta paremman ja kivemman paikan. Kuitenkin tiedostan, että reissaaminen ja irtiotto arjesta ja talvesta tekisi minulle myös hyvää.

13. Onko vielä jotain mitä haluat sanoa?

Olin vähän aikaa sitten Designmuseon keramiikkanäyttelyssä ja minuun vetosi suuresti näyttelyssä esillä ollut ajatus siitä, että unelmat ovat kuin hienoa posliinia. ”Dreams are like china.” Unelmia pitää todellakin käsitellä huolella ja hellästi, varoen ja kunniottaen. Ja aina tulisi kuitenkin uskaltaa unelmoida.

Mielestäni on huolestuttavaa, jos ihminen ei uskalla haaveilla tai unelmoida. On syytä olla huolissaan, jos katkeruus ja kauna ovat vallaneet mielestä unelmille kuuluvan tilan. Pitäkää siis unelmistanne kiinni!