Uuden 30. pelon päivää -haasteen kaksi viimeistä päivää

Viimeiset haastepäivät sujuivat hyvin. Julkaisen erikseen vielä Mitä toiset 30 pelon päivää minulle opettivat? -artikkelin.

HAASTE 29 – KIRJOITTAMINEN

Maanantai

Toiseksi viimeisenä haastepäivänä jatkoin taas romaanin kirjoittamista (300 sanaa päivässä) ja liitin pari uutta kappaletta musiikkiportfoliooni. Kuuntelin myös pari mielenkiintoista kertomusta This Is Actually Happening – podcastilta. Mitä jos todistaisit tuhat kuolemaa? (jakso #43) puhutteli sanomallaan ja inhimillisyydellään.

Tässä podcastissa haastateltiin erästä miestä, joka oli ollut saattohoitotyöntekijänä vuosikausia. Hän kertoi, että vain yksi ihminen onnitteli häntä hänen syntymäpäivänään hänen kahdenkymmenen vuoden uransa aikana. Ja tämä onnittelija, joka järjesti hänelle myös spontaanit syntymäpäiväjuhlat tuistaan säästämille rajoilla, oli kovaluontoinen rikollinen, joka oli viettänyt koko elämänsä eri vankiloissa.

Saattohoittotyöntekijä kertoi liikuttuneena siitä, että jos mies olisi osoittanut tällaista inhimillisyyttä vankilassa ollessaan, olisi hänet todennäköisesti tapettu. Se, missä ympäristössä ihminen on ja liikkuu, voi siis vahvasti vaikuttaa siihen mitä puolia ihminen voi tuoda itsestään esiin.

Toisessa kuuntelemassani haastattelussa (jakso #44) seitsemän tuhatta vauvaa maailmaan saattanut kätilö/lääkäri kertoi kokemuksistaan. Hän sanoi, että on töissä on vaikeaa olla huonoja päiviä kun saa olla mukana näinkin hienossa ja koskettavassa asiassa – vaikka huonoja päiviä ja virheitä sattuu ammattihenkilöille tässäkin ammatissa!

Suosittelen This Is Actually Happening –podcastiin tutustumista kaikille kiinnostuneille, sieltä löytyy kymmenittäin mitä mielenkiintoisimpia ja erikoisempia ihmiskohtaloita!

HAASTE 30 – KIRJOITTAMINEN & JOOGAN KOKEILEMINEN

Tiistai

Tänä päivänä kirjoitin jälleen kirjaani (300 sanaa) ja kuuntelin uuden jakson This Is Actually Happening – podcastilta. Podcastilla (jakso #26) naissairaanhoitaja kertoi millaista on työskennellä kovettuneiden ja paatuneiden rikollisten kanssa loukkaantuneiden sotilaiden kanssa.

Sain tänään myös luettua loppuun sattumalta kirjastosta bongaamani Brad Warerin kirjoittaman Hardcore Zen – kirjan. Pidin kirjasta erittäin paljon ja sain siitä paljon uusia elämänfilosofisia ajatuksia. Voin mielelläni suositella kirjaa eteenpäin. Huomasin illemalla facebookista, että kaverini oli kutsunut minut erääseen joogatapahtumaan ja niinpä osallistuin samana iltana elämäni ensimmäistä kertaa joogatunnille.

Joogasaliin kokoontui kymmeniä ihmisiä ja ohjaajan johdolle istuimme ja makoilimme yhdessä jooga-alustoilla tehden ohjattua meditaatiota. Meditaation lopussa sain suorastaan kylmiä väreitä ja liikutuin kun aloimme ohjaajan johdolla yhdessä kaikki lausua om-tavua ääneen. Tuntui kuin olisin ollut monikymmenhenkisen gregoriaanisen munkkikuoron keskellä!