Uuden 30 pelon päivää -haasteen 4. viikko

30 pelon päivää -haasteen neljäs ja viimeinen täysi viikko on nyt takana päin. Viikon teemoiksi nousivat ehdottomasti kirjoittaminen ja sijaistaminen. Olin parina päivänä töissä sijaisena eräässä peruskoulussa. Jatkoin myös pitkästä aikaa kirjani eteenpäin kirjoittamista (kirjoitin syksyllä 2013 ensimmäistä romaaniani noin 200 sivua ja lopetin siihen).

Otin tavoitteekseni kirjoittaa joka arkipäivä vähintään 300 sanaa (noin 1,5 sivua) ja onnistuin pitäytymään tässä tavoitteessa. Tällä viikolla kävin juoksulenkillä kaksi kertaa ja onneksi sen lisäksi käveltyä tuli useampana päivänä. Päätimme Mikon kanssa ottaa juoksulenkin osaksi myös keskiviikon illanviettoa.

Otin viikon tavoitteekseni julkaista Dreamspiren sivuilla myös uuden artikkelin oman intohimon löytämisestä, tämäkin onnistui. Artikkelista tulikin yllättäen niin pitkä (1700 sanaa), että jaoin sen kahdeksi omaksi artikkelikseen. Musiikin suhteen olen ottanut hetkellisen rauhoittumiskauden, vaikka parina päivänä olen uusia kappaleita tehnytkin.

Viimeiset muutamat viikot olen tehnyt musiikkia yhteensä monta kymmentä tuntia ja jotta en kokisi ähkyä ja saisi väkisin vääntämisen tunnetta, päätin tämän viikon ottaa musiikin teon suhteen lomaa.

 

HAASTE 22 – KIRJOITTAMISPÄIVÄ + LENKKI

Maanantai

Aloitin 300 sanaa päivässä -kirjoittamishaasteeseen tarttumisen heti aamukahdeksalta. 300 sanaa tuli täyteen nopeasti ja tämän jälkeen kirjoitin muistiinpanot vastikään lukemastani ajatuksia herättävästä 3096 päivää -kirjasta. Luin loppuun vähän aikaa sitten aloittamani Cosmopolis-kirjan. Tein myös uutta musiikkia monen tunnin ajan ja kävin päivän aikana juoksulenkillä. Illalla sain soiton ja minua pyydettiin sijaistamaan yläasteen fysiikan ja kemian tunteja eräällä koululla.

 

HAASTE 23 – KIRJOITTAMINEN + EEPPINEN SIJAISUUS

Tiistai

Kuten Ollin 11 vinkkiä sosiaalisten taitojen kehittämiseksi -artikkelissani kirjoitin, olen oppinut paljon sosiaalisista taidoista ollessani töissä feissarina ja kesäleireillä. Koen myös, että sijaistaminen on erittäin hyvä tapa kehittää omaa esiintymiskarismaansa: sijaistamisessa voi hyvin kokeilla erilaisia tapoja ja tyylejä, joilla saisi luokan otettua haltuun.

Minua on viimeaikoina ihmetyttänyt monesti luokkahuoneissa vallitseva opettaja vastaan oppilaat -asetelma. Sen sijaan, että opettaja tai sijainen olisi ikäänkuin samalla puolella oppilaita, johdattamassa ja opastamassa heitä tiedon maailmaan, on vallitseva asetelma monesti, niin että opettaja ikäänkuin pakottaa oppilaita opiskelemaan jotain saamatta oppilaita välttämättä lainkaan innostumaan kyseisestä aiheesta.

Kokeilin perinteistä Nyt luokka hiljaa ja tehkää tehtäviä -tyylistä sijaistamista ensimmäisellä tunnillani ja puolessa välissä tuntia lähes kaikilla oppilailla oli jo kännykät kädessä. ”Loistavaa, peli menetetty”, ajattelin. Sen sijaan, että olisin päättänyt naama punaisena ruveta huutamaan asiasta, päätin kokeilla erilaista lähestymistapaa.

Aloitin puhumaan, enkä pakottanut ketään kuuntelemaan, siitä miten minä en tykännyt yhtään tieteestä ja miten aloin vasta lukion jälkeen nähdä tiedettä innostavassa valossa. Puhuin miten sääli tämän innostuksen tappaminen on ja siirryin puhumaan maailmankaikkeuden hienoudesta Kosmisten hiekkarantojen avulla (artikkelin viimeinen alaotsikko).

Yllätyksekseni oppilaat alkoivat yksi kerrallaan kuunnella ja lopputunti sujuikin tarinoita kertoessa ja videoita oppilaille näyttäessä.

Myöhemmin pitämälläni kaksoistunnilla minulla oli opettajien antamien ohjeiden puittessa enemmän aikaa. Aloitin suoraan dramaattisesti: komensin pari puhuvaa oppilasta eturiviin, pistin luokan pimeäksi, laitoin tunnelmaa luovaa musiikkia soimaan (kohta 14:00 eteenpäin) ja heijastin hienoja avaruusvideoita taululle.

Kerroin omista asenteistani tiedettä kohtaan ja kävelyistä kosmisella hiekkarannalla, kuten edellisenkin luokan kanssa, ja herätin keskustelua siitä miten käsityksemme todellisuudesta on rajallinen.Kaikkia aistejamme voidaan huijata (mieti hallusinaatioita, unien näkemistä tai haamukipuja) ja aistimme  muutenkin vain pienen osan meitä ympäröivää maailmaa.

Emme esimerkiksi kuule korkeita ultraääniä kuten koirat tai lepakot emmekä matalia infraääniä kuten elefantit. Kerroin siitä miten fysiikka tarjoaa meille sisäänpääsyn näihin maailmoihin, joista emme olisi muuten tietoisia: voimme laittein havaita sellaista mihin aistimme muuten eivät pysty. Kerroin myös yleisiä tutkimuksia opettajuuteen ja opettamiseen liittyen.

Käydessämme läpi opettajan jättämien ohjeiden mukaan kitkaa, pohdimme oppilaiden kanssa mm. Stonehengen rakentamista (yksi teoria kivien liikuttamisesta ja ylösnostamisesta tässä) ja näytin myös videoita Kheopson pyramideista.

Tunnin loppupuolella oppilaat sanoivat, että tämä oli ainut kerta ikinä, kun kaikki kuuntelivat ja olivat hiljaa ja mukana koko tunnin ja kun kukaan ei kertaakaan tunnin aikana kysynyt milloin tunti loppuu. Sain oppilailta jopa spontaanit aploodit ja pyynnön tulla sijaistamaan uudestaan. Koulupäivän jälkeen kirjoitin taas kirjaa.

 

HAASTE 24 – KIRJOITTAMINEN + SAUNA-MEDITAATIOILTA + LENKKI

Keskiviikko

Aamulla kirjoitin kirjaa ja illalla oli vuorossa perinteinen sauna-meditaatio-illanvietto. Ennen saunomista tai meditointia kävimme porukalla yhdessä lenkillä. Eräs paikallatulijoista toi mukanaan valtavan määrän ruokaa ja niinpä illan mittaan söimme myös yhdessä.

Loppuillasta eräs vieraista intoutui lukemaan ääneen omia runojaan ja moni myös esitti omaa musiikkiaan. Hieno ilta kaiken kaikkiaan, pääsin itse vasta noin kahden aikaan nukkumaan. Muutama vieraista jäi yöksikin.

 

HAASTE 25 – KIRJOITTAMINEN + TEESEREMONIA

Torstai

Torstaiaamu alkoi mielenkiintoisesti – ruokaa mukanaan tuonut vieras oli erittäin innokas teen harrastaja ja hän päätti aamulla järjestää kaikille vielä paikallaolleille vieraille spontaanin aamuteehetken. Niinpä kokoonnuimme kaikki aamukymmeneltä kommuunin olohuoneen matalan televisiopöydän ääreen ja nautimme kaikki miellyttävän hiljaisuuden ja keskustelun tasapainon vallitessa päivään hienosti herättävästä teehetkestä.

Tämän jälkeen vetäydyin itse kirjoittamaan tekstiäni ja sainkin kasaan tuplamäärän tekstiä eli 600 sanaa. Illalla näin erästä uutta ihmistä, johon olin tutustunut netin kautta.

 

HAASTE 26 – KIRJOITTAMINEN + SIJAISUUS

Perjantai

Tänään menin taas sijaistamaan fysiikkaa ja kemiaa yläluokille tiistain tapaan. Odotukset olivat tiistain taianomaisten viimeisten tuntien jälkeen korkealla ja sainkin huomata, että taikuutta ei tapahdu aina. En ehtinyt kunnolla valmistautua tuntiin – se, että saa pidettyä taianomaisia tunteja vaatiikiin monesti jopa tuntikausien valmistelun, aivan kuten hyvien puheiden pitäminen – ja samat oppilaat, jotka tiistaina kuuntelivat minua keskeytyksettä puhuivat tällä kertaa päälleni.

No, hyvin tunti meni silti ja onneksi uudelle ryhmälle pitämäni tunti, jonka pidin perinteisempään kirjoittakaa asiat vihkoon -tyyliin sujui hyvin. Kirjoituksen lomassa kyselin oppilailta kysymyksiä ja kerroin selventäviä tarinoita ja esimerkkejä ja keskustelimme aiheesta.

Tunnin jälkeen oppilaat sanoivat oppineensa paljon. Huomasin myös itse miten paljon minun pitää opetella luonnontieteiden perusasioita, sillä on paha opettaa jotain sellaista mitä ei vielä itse osaa.

 

HAASTE 27 – DAY-OFF

Lauantai

Lauantaista muodostui spontaanista ihana perheen parissa vietetty vapaapäivä. En ollut edes välttämättä tiedostanut tarvitsevani tällaista lepopäivää, mutta erittäin se lepo vain teki minunkinlaiselleni paljon asioita tekevälle ihmiselle. Olen vuosien varrella pelannut sisarusteni ja perheeni kanssa paljon erilaisia lautapelejä aina Carcassonnesta ja Menolipusta ja Puerto Ricoon ja Dominioniin lisäosineen.

Tänään kävimme veljen kanssa ostamassa uuden Maailman 7 ihmettä -lautapelin ja pelasimme sitä sisarusten kanssa monta tuntia.

 

HAASTE 28 – UUDEN ARTIKKELIN VIIMEISTELY JA JULKAISU

Sunnuntai

Miten löytää oma intohimo -artikkelitekstien valmiiksi kirjoittamiseen ja kuvien etsimiseen meni monta tuntia, mutta lopulta sain artikkelin julkaistua. Illan haastetapaaminen sujui jälleen kerran mukavasti, paikalla oli noin 7-8 ihmistä. Käytyämme läpi kunkin ihmisen haasteita, päädyimme puhumaan ihmissuhteista ja eräs haastajista sanoi, että häntä kiinnostaisi joskus kuulla millaisia parhaita ystäviä (jos sellaista pitää/voi valita) kenelläkin meistä on.

Tartuimme heti aiheeseen, mutta sen sijaan, että äänekkäämmät olisivat heti dominoineet keskustelua muiden jäädessä taustalle, päätimme kokeilla uudenlaista kuunteluhaastetta: jokainen saisi puhua aiheesta vapaasti maksimissaan 10 minuuttia , muiden tehtävänä olisi vain kuunnella.

Oman vuoron kohdalla puhuessa sai huomata, että 10 minuutin keskeytyksettä kuulluksi tuleminen oli erittäin hyvä ja terapeuttinen kokemus. Ja muiden puheenvuorojen kuunteleminen opetti sekin kuuntelemisen tärkeää taitoa: oli pysyttävä hiljaa, vaikka olisikin tehnyt mieli kommentoida tai keskeyttää.