#6 Keramiikan tekemisen vapaus

Kuudes Missä nähdä kauneutta -artikkelisarjani postaus käsittelee keramiikkaa eli taiteen tekemistä savesta. Olin käymässä lauantaina Kaisaniemen puistossa ja Rautatientorilla pidettävässä Maailma kylässä -tapahtumassa ja tapasin siellä omia savityötään myyvän tytön. Hildan savitaideaiheinen blogi löytyy täältä, alla olevat kuvat ovat kuvia Hildan savitöistä.

”Savi mahdollistaa lähes rajattoman vapauden ja luovuuden. Käsistäni muotoutuvat mielen syöverit sekä monenmoiset maailmat. Savi maadoittaa tekijäänsä sekä toimii terapeuttisena vapauttajana. Kaupungissa koen jonkin luontoaspektin puuttuvan, saven työstäminen täyttää kyseisen aukon.

Savessa minua kiehtoo myös saven tarjoamat loputtomat mahdollisuudet. Kaikissa meissä asuu erilaisia hahmoja joiden minä annan kummuta käsien kautta saveen. Savi on minulle sitä mitä kynä ja peperia ovat piirtäjille. Savi on kuin runollisuuteni tarinoiden kautta. Jokaisessa teoksessani on pala tarinaa.”

”Olen elämässäni työstänyt myös muita taiteen suuntia. Opiskelin kolme vuotta yhdessä Hollannin taidekoulussa ja siellä olen saanut vapaan kasvatukseni, josta tosin olen sittemmin irtautunut vielä vapaammaksi. Kaikki järjestäytynyt (koulukunnat yms) ajaa loppupeleissä omaa asiaansa sekä opettaa omia käsityksiään kyseessä olevasta. aineesta tai asiasta.

Ennen Hollannin opiskelua suoritin myös tutkinnon pukuompelijana.”

Mikään ei ole kuitenkaan vetänyt vertoja savelle. Vaatesuunnittelu oli upeaa, mutta sitä rajoitti vaatteiden pakolliset ominaisuudet (päällepuettavuus sekä materiaalina ainoastaan kangas). Maalaukseen suhteen taas olen liian itsekriittinen, sillä isäni, on tekniseltä tasoltaan verrattavissa Rembrandtin kaltaisiin suurmestareihin. Itse en ole vielä valmis maalaamaan.

Keramiikka sopii hyvin luonteelleni, sillä välillä minun on vain tosi vaikea päästä irti. Savesta tehdessä on aina päästettävä irti. Uunin henki ei aina ole suotuisa, välillä teokset hajoavat lämmittäessä, mutta toisaalta virheiden ja vahinkojen kautta löytyvät mitä mielenkiintoisimmat asiat.

Jos aina noudattaisin tiettyjä kaavoja sekä tekniikoita en löytäisi läheskään niin usein uutta. Taidemaailmassa juuri tätä kutsutaan PROSESSIKSI.Haluan sisäistää asiat ja ymmärtää kunnolla miksi jotain asiaa saa tai ei saa tehdä. Haluan koko ajan tehdä uutta saven kanssa, koittaa ääripäitä ja haastaa itseäni ja materiaalia, jonka kanssa työskentelen.

En kykenisi tekemään sarjatuona samaa asiaa päivästä toiseen, se ei ole minulle ominaista.

”Keraamikkona saankin kokea tunteiden koko kirjoa, kaikkea hetkien “Jee, ihanaa!” ja “Eikä, se on rikki” väliltä. Helpottaa kun kaikkien tunteidensa kanssa tulee sinuiksi, vaikka sisällä velloisi mitä. Saven kanssa työskentely on minulle valtavan vapauttavaa ja terapeuttista, mutta myös hyvin rankkaa.

Koen kasvavani keraamikkona keramiikkani rinnalla. Olen aloitteleva yrittäjä. Aion kiertää festareita sekä tapahtumia olen sattumalta saanut siunaksena upeita yksilöllisiä vahvoja ihmisiä asiakkaikseni. En halua omaa liikettä koska koen sen rajoittavan liikkumisvapauttani.

Mieluummin osallistun yhteistyöliikkeisiin ja hankkeisiin. Olen pian avaamassa nettikauppaa. Keramiikan pakkaaminen ja lähettäminen postitse jännittää eniten. Minulle koti tarkoittaa sitä, että voin tehdä omaa juttuani. Olen nyt 28-vuotias ja koen, että elämäni muuttuu koko ajan.

Elämäni on tällä hetkellä isossa murrospisteessä. Toisaalta voi olla että elämäni tulee aina olemaan isossa murrospisteessä joka ikinen päivä, aina uudestaan.”

”Tiesin jo pienestä pitäen tiesin haluavani taiteilijaksi. Ajattelin, että jos elämästä suuri osa menee töiden tekemiseen niin miksen tekisi sellaista työtä, josta nautin? Mutta tottakai kaikkiin unelmiin liittyy myös epäröinti. Kaikki askeleet, joita olen ottanet ovat olleet osa minun tietäni, myös ne epäröivät askeleeni, joita otin opiskellessani vaatesuunnittelua muiden painostuksesta.

Olihan minunkin opiskeltava itselleni jokin ”kunnon ammatti”! Tieni ei ole ollut helppo ja monien ihmisten kanssa ovat tiet menneet ristiin, mutta haluan elää omanlaistani elämää. Oman tien kulkijoiden kannattaakin oppia rakastamaan yksinäisyyttä – voi mennä oma aikansa löytää oma porukkansa, mutta kyllä sellainen aina löytyy kun kuuntelee omaa sydäntään.

Tsemppiä kaikille omaan matkaanne, uskokaa unelmiinne.”