#17: Tatuoinnit – rakkauden kohde ja aliarvostettu taiteen muoto

Seitsemästoista Missä nähdä kauneutta? – artikkelini käsittelee tatuointien kauneutta. Säde Sonck on 34-vuotias tatuointitaiteilija ja yksityisyrittäjä, joka pyörittää omaa tatuointiliikettään Hämeenlinnassa.

”Rakastan tatuointeja. Tatuointi on minulle yksi tekniikka ja tapa toteuttaa itseäni. Ennen piirsin paljon ja nykyään olen alkanut myös maalata öljyväreillä. Tatuointien tekemisessä on kuitenkin monia ainutlaatuisia piirteitä.

Tatuointien tekeminen on taiteilijalle itselleen erittäin antoisaa – aina kun taiteilija tekee tatuoinnin, ei taideteos mene mihinkään kaappiin, vaan se jää koko ajaksi ulos näyttelyyn ihmisen iholle. Tatuoiminen on taidetta, jota voi tehdä missä vain – voin aina pakata tavarat mukaani ja mennä vierailevaksi tatuointitaitielijaksi mihin tahansa maahan ja kaupunkiin. Tatuointiala on myös on ala, jolla pystyn hyvin elämään. 

Tatuoiminen on mielestäni erittäin hieno ammatti. Kuten kaikissa asioissa, tatuintienkin kanssa voi koko ajan kehittyä ja oppia lisää. En koe olevani itse valmis taitelija tai tatuoija, sillä aina on uutta opittavaa, koko ajan minun tekee mieli kokeilla erilaisia juttuja. 

Öljyväreillä maalaaminen on esimerkiksi tuonut minulle paljon tatuointien tekemiseen ja päinvastoin.  Siinä missä tatuoiminen on todella pikkutarkkaa ja perfektionista puuhaa, on öljyvärien kanssa roiskiminen välillä todella vapauttavaa. ”

”Tatuointien tekeminen on toisten ihmisten ihoille on todella henkilökohtainen prosessi jokaiselle tatuoitavalla. On kaunis ja antoisa hetki kun asiakas katsoo peiliin ja huomaa, että piirtämäni kuva vastaa sitä mitä asiakas on iholleen koko loppuelämäkseen halunnut.

Tatuoiminen on niin sellaista juuriin menevää juttua… ihmiset avautuvat niin täysin siinä hetkessä kun tatuointia tehdään ja suunnitellaan yhdessä. Onkin hyvä muistaa, että tatuoiminen on asiakaspalveluammatti ja että se vaatii tietynlaista sosiaalisuutta.

On olemassa paljon suuria egoja, jotka tekevät tatuointeja egollaan ja tämä ei mielestäni välttämättä ole hyvä asia. Tatuoijan pitää pystyä kohtaamaan ja kunnioittamaan ihmisiä. On muistettava, että työtä tehdään asiakasta varten – asiakkaan halun pitää mennä omien halujen edelle. Tatuoinnin on kunnioitettava asiakkaan toiveita, vaikka totta kai itse tatuoijan neuvoilla ja vinkeillä on myös merkitystä.

Jokaisella tatuoijalla on oma kädenjälkensä ja tyylinsä. Itse esimerkiksi pidän realistisesta tyylistä, maalaan paljon valokuvista ja muotokuvista. Tykkään tehdä kuvia omalla tyylilläni, niin että niistä erottuu oma tyylini – vaikka tatuoinkin paljon valokuvia, laitan tatuoihin usein jonkin omalle tyylilleni sopivan asian. Tottakai tässäkin menen asiakasta kuunnellen.

Viime kädessä asiakas on aina se, joka tulee kantamaan tatuointia kehossaan loppuelämänsä ajan. Tärkeää on tatuoijana tiedostaa mihin omat taidot riittävät – jos asiakas haluaa jotain, jota ei osaa taiteilijana tehdä, pitää tästä kyetä puhumaan rehellisesti.”

”Yhtäkään tatuointia ei voi ikinä tehdä kevytmielisesti ja tätä painotan aina oppilaillenikin. Asiakkaan kehoa ja ihoa tulee kunnioittaa ja vaalia, sille tulee tehdä vain hienoja töitä. Pitää tehdä sitä mikä tuntuu itsestä hyvältä ja oikealta ja olla rehellinen, näin mielestäni menestyy millä vain alalla.”

Tatuoiminen on minulle enemmän kuin ammatti, se on elämäntapa, jonka olen omaksunut vuosien mittaan. Tatuointiyrittäjnä toiminen antaa tiettyjä vapauksia esimerkiksi omien aikataulujen laatimisen suhteen, mutta toisaalta yrittäjänä helposti päätyy siihen, että tekee koko ajan töitä.

Olen kokenut jo yhden burn-outin elämässäni enkä halua toista. Pyöritin tuohon burnoutin aikaan samanaikaisesti tatuointiliikettä, tanssikoulua ja omaa jäätelökahvilaa ja olin juuri järjestämässä tanssifestivaalia. Tulin burn-outin myötä fyysisesti sairaaksi, minulla mitattiin 41 astetta kuumetta ja verenmyrktys, sairaalaan 41 asetta.

Jos olisin mennyt sairaalaan päivääkään myöhemmin, olisin kuollut… Tämän jälkeen olen osannut enemmän myös rentoutua.”

”Monista muista tatuoijista poiketen minulle itselläni ei esimerkiksi ole yhtään tatuointia. Voisin kuvitella ottavani tatuoinnin joku päivä, mutta tähän menessä minulla ei ole tullut yhdestäkään tietystä kuvasta tai tatuoinnista sellasta tunnetta, että haluan tämän kuvan iholleni loppuelämäkseni.

Eri tatuointeja ja  mahdollisukksia on niin paljon! Siinä, että minulla ole tatuointeja ei siis ole kyse mistään sen kummemmasta erikoisuuden tavoittelusta tai protestista. En vain halua ottaa tatuointia vääristä syistä, vain siksi, että sitä ammattini vuoksi odotetaan minulta.

Koen muutenkin olevani ennenkaikkea taiteilija enkä tatuoija, tatuointi on vain minun tekniikkani ja välineeni toteuttaa taidettani. Miellän taiteilijana olemisen todella kokonaisvaltaiseksi prosessiksi, en pelkästään taiteen tekemiseksi tai siksi, että menee taidekouluun oppimaan miten ollaan teknisesti hyvä taiteilija.

Minulle taiteilijana olemisessa kyse on enemmänkin siitä, että kulkee omien pelkojen ja mörköjensä läpi ja siitä, että elää ja syö terveellisesti ja harrastaa liikunta – näin voi puhdistaa sekä mielensä että kehonsa, näin luovuuden portit avautuvat .”

”Jos miettii taiteilijaa, joka maalaa muotokuvaa, niin maalaa hän paikallaan pysyvälle kankaalle, jossa litteä pinta. Taitelija voi periaatteessa maalata omassa rauhassaan ja hioa työtään niin pitkään kuin haluaa. Jos tällaisia luksusoloja veraa tatuointien tekemisen arkeen, niin huomaa nopeasti miten taitoa vaativasta ammatista on kyse.

Pinta, jolla tatuoija maalaa, on jatkuvassa liikkeessä oleva kolmiulotteinen ihon pinta, joka on vieläpä erilainen joka ihmisellä. Ihon pinnalla voi olla luomia, sen alla luita ja verisuonia ynnä muuta. Tatuoija ei voi kertaakaan kumittaa tai pyyhkiä pois yhtään virhettään.

Lisäksi tatuointia ei ole usein aikaa hioa työtään ikuisuuksia eikä tällainen tekisi ihollekaan hyvää. Tatuointi olisi hyvä tehdä nopeasti ja kerrasta oikein.  Tähän vaativaan ja tatuointien nykyiseen suosioon nähden onkin hassua miten aliarvostettu taiteenlaji tatuoiminen vielä on.

Missään koulussa ei voi oppia tatuoimista, vaikka kyseessä on paitsi taitoa vaativa myös todella vanha ammatti. Jäämies Özinkin ruummissa oli tatuointeja. Ihmiset ovat tehneet tatuointeja kautta aikojen, läpi historian. Melkein mitä tahansa taideainetta voi opetella jossain koulussa, mutta ei vielä tatuoimista.”

”Aikoinaan esimerkiksi valokuvausta pidettiin hassuja juttuna, ei vakavana taiteena, ja nykyään valokuvausta voi opiskella vaikka missä kouluissa. Minun tatuointiliikkeeni on ainoita paikkoja Suomessa, joissa voi saada pohja-ja peruskoulutusta tatuoijan ammattiin. Järjestän liikkeessäni muutaman kuukauden mittaisia ryhmäkoulutuksia, jotka antavat perustietoa alalta. 

Ainut muu tapa päästä tatuoijan ammattiin tällä hetkellä on opetellä itse alaa ja mennä johonkin liikkeeseen tatuoijan oppiin. Ottaen huomioon tatuoinnin epämääräisen aseman yhteiskunnassa ja sen etteivät tatuoijat kuulu oikein mihinkään ryhmään – olemmeko taitelijoita, käsityöläisiä, yrittäjiä, mitä? – on ollut todella hienoa saada tunnustusta yritysmaailman puolelta.

Vuonna 2013 sain Uusi yrittäjä -palkinnon ja vuonna 2014 valtakunnallisen kunniamaininnan yrittämisestä. Tulevaisuuessa on tarkoitukseni tarjota jatkokoulutusta jo alalla oleville tatuoijille ja tuoda alan ihmisiä ulkomailta Suomeen opettamaan.”

Miten päädyit tatuoijaksi?

”Lukion jälkeen mietin, että mitä haluan elämässäni tehdä. Osasin piirtää hyvin ja läheiseni sanoivat, että mene taidekouluun. En kuitenkaan kokenut, että koulutus yksinään olisi voinut tehdä minusta tehdä tatitelijan. En nähnyt tällöin muuta vaihtoehtoa kuin lähteä maailmalle katsomaan ja etsimään mikä minun mielestäni on kaunista ja mikä minua itseäni miellyttää – mikä on se mitä haluan jakaa muille?

Ennen matkailua ehdin kuitenkin valmistua modistiksi, hattujen ja asusteiden valmistajaksi. Olin tällöin parikymppinen ja muutin valmistuttuani Espanjaan asumaan. Viihdyin Espanjassa ja pääsin siellä yhdelle tytölle töihin: päädyin piirtämään henna-tatuointeja kännisille brittituristeille: jalkapallologoja ja vastaavaa.

Logokuvat eivät miellyttäneet itseäni ollenkaan ja niinpä aloinkin piirtää vihkoon omia tatuointeja. Ihmiset innostuivat kuvistani ja alkoivat haluta piirustuksiani iholleen. Aloin piirtämään enemmän ja kiertelemään tatuointiliikkeitä, jotka ostivat piirustuksiani itselleen. Muutin jossain vaiheessa Ranskaan muutamaksi kuukaudeksi ja siitä runsaaksi vuodeksi vielä Thaimaaseen.

Piirsin ja laajensin kuvavalikoimaani ja jatkoin piirusten myymistä eri liikkeisiin. Kuvilleni riitti kysyntää ja ihmiset ottivat niistä tatuointeja. Palasin Suomeen vähäksi aikaa, myin kuvia eri liikkeisiin kunnes eräs suomalainen miestatuoija kysyi, että miksen tee itse tatuointeja.

Kysyin, että pääsenkö hänelle oppiin – pääsin. Muutaman kuukauden jälkeen oppimisen ja työnteon jälkeen päätin perustaa oman tatuointiliikeen.”

”Elettiin vuotta 2005 ja tällöin tatuointialalla ei juuri ollut naisia. Tatuoinnit eivät olleet samalla tavalla esillä kuin nykyään ja ala oli todella suljettu – ei ollut YouTube-videoita ja tv-ohjelmia ja kirjoja samalla tapaa kuin nykyään. Ainut tapa oppia alaa oli päästä jollekulle oppiin.  Monet läheiseni pitivät omaa liikettä huonona ja hulluna ideana, he sanoivat ettei se kannata

Oma intuitioni kuitenki puski minua liikkeen perustamisen suuntaan. Hain ja sain pankista lainaa ja tänä vuonna juhlistan liikkeeni 10-vuotisjuhlapäivää. Liikkeeni työllistää lisäkseni neljä muuta ihmistä, olemme kuin oma perhe.

Muutaman vuoden liikkeen perustamisen ja pyörittämisen jälkeen koin, että haluan kehittyä enemmän ja saada lisää oppia. Olin aiemmin asunut Ranskassa Pariisissa ja niinpä olinkin yhteydessä paikalliseen tunnettuun tatuoijaan Stephane Chaudesaiguesiin.

Hain Stephanelle oppiin ja sain kutsun tulla hänen luokseen. Muistan, että kun menin Stephanen luokse ensimmäisen kerran hän hämmästyi – hän oli luullut, että olisin mies. Meille kuitenkin syntyi tiivis ystävyyssuhde ja Stephane avasi minulle ovia Yhdysvaltoihin.

Tatuointikulttuuri on Jenkeissä niin valtava, että sitä on Suomessa vaikea edes ymmärtää. Tatuoinnit ovat paljon ihmisellä paljon enemmän näkyvillä kuin Suomessa, vaikka maa onkin monin paikoin konservatiivinen. Jenkeissä on todella paljon tatskamessuja, joista moniin on vaikea päästä tatuoimaan ilman nimeä tai suosituksia. 

Stephanie auttoi minua pääsemään messuille tatuoimaan ja esittäytymään, osallistuin myös moniin kilpailuihin. Satuinkin voittamaan yhden kovien nimien kansoittaman ison kilpailun – tämä oli todella iso juttu kaltaisellen suomalaisaistytölle, jolla ei ole aina aiemmin elämässä ollut hirväesti itsetuntoa.”

Olet tänä vuonna järjestämässä ensimmäistä kertaa omia tatuointi-katutaidefestivaaleja. Kerrotko festivaaleista lisää?

”Olen kiertänyt paljon tatuointimessuja ympäri maailmaa. Jokaisessa messuissa on erilaisia osa-aleuita ja juttuja, joista olen pitänyt. Nyt järjestämäni Unique Art Tattoo Festival -festivaalin myötä tarkoitukseni on luoda positiivinen ja valoisa kaikille avoin tatuointi- ja katutaidetapahtuma, festivaali, jossa hyvikset viihtyvät.

Ideana on esittää tatuointikulttuuri yhdessä muiden taidemuotojen kanssa – tatuointien lisäksi luvassa onkin myös paljon taideworkshopeja, burleskia, tankotanssia. Haluan, että kyseessä on tapahtuma, jonne ihmiset voivat tulla näyttämään omia kädentaitojaan, oli oma taiteen ala ja tekniikka sitten mikä tahansa.

Haluan avata tatuointimaailmaa kaikille – festivaaleilla kuka tahansa voi esimerkiksi tulla kokeilemaan keinonahalle tatuoimista. Festivaaleilla on paljon luentoja tatuointialasta. Yhdellä luennolla kerron itse, että mitä asioita ihmisen pitää ottaa huomioon kun hän menee ottamaan tatuointeja.

Toisella luennolla Helsingin yliopistollisesta sairaalasta yksi lääkäri ja tutkija pitää yleisölle ilmaista luentoa, jossa hän käsittelee tatuointeja hygienian kannalta. Luvassa on myös luentoja väriopista, piirtämisestä, oman taiteen myymisestä sekä workshopeja katutaiteesta, graffiteista, pin-up-poseeraamisesta ja burleskista

Festareilla on iso anniskelualue ja iltajuhlissa esiintyjinä itse Marjo Leinonen & the Car Keys ja Pariisin kevät. Festivaaleilla  myös eräs polynesialainen rugbyn pelaaja esittää perinteisen samoalaisen tanssi-tulishown ja myös tankotanssia on luvassa.”

”Festivaaleilla on paljon mielenkiintoisia näytteilleasettajia. Luvassa on alusasunäytöksiä, luentoja vaikka mistä aiheista, dj:tä ja musiikkeikkoja. Unique Tattoo Art -tapahtumassa voi seurata taiteilijoita, maalareita, piirtäjiä ja tatuoijia itse työssään ja jutella artistien kanssa ja kysyä heiltä kysymyksiä. Paikalla on myös bike show, mikä tarkoittaa sitä, että moottoripyöräharrastajat tuovat pyöriään näytteille tapahtumaan.

Olen halunnut luoda kaikelle kansalla tarkoitetun tapahtuman ja haluankin korostaa sitä miten ainutlaatuinen tapahtuma tämä messu on. Kaikkea ylläkuvattua on tuotu saman katon alle – ja messuille osallistuminen on todella halpaa! Siinä missä jenkeissä pelkät tatuointiaiheisten messujen päivälippu maksaa useita kymppejä, monesti lähemmäs sata euroa, on Unique Tattoo Artin Festival -festivaalilippu vain kympin hintainen.

Tällä kymmenen euron päivälipulla pääsee pääsee myös iltabileisiin, joihin myydään myös erikseen lippuja. Missä muualla voit nähdä Pariisin kevään kympillä, ja kokea siihen päälle vielä upean monitaiteellisen festivaalielämyksen?

Yksi vahva vaikutus festivaaleihin on ollut Stephanien järjestämät Cantal In’k the Skin -festivaalit Ranskassa. On ollut hienoa nähdä miten festivaalien rakentaminen ja järjestäminen erittäin pienessä kylässä/kaupungissa on tuonut koko kyläalueen ihmiset yhteen.

Kaikki ihmiset kaupungin mummoista nuoriin ovat mukana rakentamassa tätä massiivista koko kylän kattavaa festivaalia, joka tekee kaupungista kerran vuodessa kokoontumispaikan tatuointi- ja kulttuuri-ihmisille. Tapahtuman rakentaminen yhdistää ihmisiä ja halusinkin tuoda Suomeen samanlaista ”meidän juttu” -henkeä.

Hämeenlinna on tällaisen tapahtuman järjestämiseen juuri sopivan kokoinen kaupunki, ihmiset tuntevat toisensa. Onkin ollut hienoa huomata miten monet yrittäjät ja yritykset ovatkin innoissaan lähtenyt tukemaan ja toteuttamaan tapahtumaa, yhdessä tekemisen meininki on ollut vahvasti havaittavissa.”

Kiitos haastattelusta Säde ja toivotaan, että festivaaleista tulee hieno elämys! Unique Tattoo Art -festivaalien nettisivut ja listaus festivaalien esiintyjistä ja luennoista nähtävissä täällä. Jos Säde tekee mielestäsi hienoa työtä järjestäessään ensimmäistä kertaa Unique Art Tattoo -festivaaleja, osoita tukesi Säteelle ja käy tykkäämässä festivaalien facebook-sivusta (itse olen tehnyt niin jo aikoja sitten!).