Matkakertomus: Meksikosta Boliviaan -seikkailu neljässä kuukaudessa

Idea matkasta

Vuoden 2014 alussa aloin leikitellä ajatuksella lähteä latinoamerikkaan kesällä. Olin aina halunnut kokeilla yksin matkustamista ja nyt oli säästöjäkin sopivasti sitä varten. Mielikuvat matkasta olivat lopulta niin voimakkaita, etten voinut odottaa kesään asti. Tunsin, että matkaan oli lähdettävä heti.

Niinpä istuinkin jo kuukautta myöhemmin lentokoneessa kohti Cancunia, jonne sain halvan lipun. Tarkkaa ajankohtaa lähdöstä en kertonut ystävilleni kommuunissa enkä edes paluun ajankohtaa, koska en itsekään tiennyt sitä vielä. Näistä lähtökohdista alkoi jännittävä matka, jonka aikana opin paljon itsestäni ja maailmasta.

Reitti

Keski- ja Etelä-Amerikka oli alusta asti määränpäänäni, koska halusin hyödyntää espanjan ja portugalin osaamistani. Tavoitteeni oli matkustaa Meksikosta koko Keski-Amerikan läpi Etelä-Amerikkaan. Aluksi päämääräni oli Tulimaa aivan eteläisessä Chilessä, ja se vaihtui matkan aikana Rio de Janeiroksi, mutta kumpaankaan näistä määränpäistä en päätynyt.

Tulimaahan en mennyt, koska luonnonpuistot olisivat olleet kiinni talven vuoksi silloin kun olisin sinne ehtinyt. Rio de Janeirosta jouduin luopumaan kun laskin etteivät rahani riittäisi MM-kisojen vuoksi korkeisiin asumiskuluihin. Halvimmat majoitukset vaihtelivat siellä tällöin 50-100 dollarin väliltä, kun olin normaalisti tottunut maksamaan yöstä 5-10 dollaria.

Lopullinen reitti muotoutui matkan aikana. Aloitin Meksikosta ja päädyin Boliviaan, josta lensin takaisin Helsinkiin. Eli maat listattuna olivat: Meksiko – Belize – Guatemala – Honduras – Nicaragua – Costa Rica – Panama – Kolumbia – Ecuador – Peru – Bolivia.

 

 

Kohokohdat

 

1. Semuc Champey, Guatemala: 

Yksi kauneimpia paikkoja, jossa olen tähän asti ollut. Semuc Champeyssa virtaa jokia, jotka muuttuvat pieniksi ja isommiksi vesiputouksiksi, joita pitkin voi kävellä ja uida. Menimme lisäksi vettä täynnä olevaan luolaan kynttilöiden kanssa ja hyppäsimme jokeen jättikeinusta.

2. Tikal, Guatemala: 

Tikal on yksi maya-intiaanien pyramideista. Toisin kuin Chichen Itza Meksikossa, Tikal on keskellä sademetsää eikä se ole täynnä aggressiivisia kauppiaita myymässä matkamuistoja kovaan ääneen. Katsoimme auringonnousua siellä temppelistä IV ja kuulimme kuinka sademetsä heräili aamu-usvassa apinoiden ja lintujen ääntelyyn.

Alueella on myös jaguaareja, eräs puistovahti oli muutama ilta aiemmin joutunut yhden jaguaarin takaa-ajamaksi lähellä sisääntuloaluetta.

 

 

3. Purjehdus Panama – Kolumbia: 

Panamasta ei pääse Kolumbiaan maateitse, koska niiden välinen sademetsä alue vilisee kolumbialaisia sissejä, CIA-agentteja ja vaarallisia eläimiä. Sen vuoksi rajan yli pääsee vain lentämällä tai laivalla. Otin viiden päivän purjehduksen johon sisältyi kolme päivää hengailua San Blasin paratiisisaarilla, minkä jälkeen lähdimme purjehtimaan yhdellä maailman TOP5-vaarallisimmalla merialueella.

Hieman jännitti uida kohdassa, jonka syvyys oli kolme kilometriä ja haita saattoi olla missä vain. Hämärässä aamu-usvassa oli maagista nähdä lentokalojen liitävän veden päällä pitkiä matkoja.

 

4. Sukelluskurssi Utila, Honduras: 

Honduraksessa suoritin sukelluslisenssin Utilan saarella, koska huhut kertoivat lisenssin hintojen olevan siellä maailman halvimmat. Koralliriutat turkoosissa vedessä päihittivät myös varmasti Suomen uima-altaissa suoritettavat sukellustunnit. Utilan saarella oli myös rento meininki, vaikka se olikin hieman liian täynnä turisteja omaan makuuni.

 

5. Baños, Ecuador: 

Yksi reissuni huikeimpia kaupunkeja oli Ecuadorissa laakson sisällä sijaitseva Baños, joka oli täysin ulkoilmalajeja varten tehty kaupunki. Pienen turistikaupungin ympärillä oli  käsittämättömän kaunista luontoa, vesiputouksia korkeiden jyrkänteiden varrella, jokia ja vihreätä sademetsää.

Itse kokeilin riippuliitoa ja näin liitelyn aikana kaukana siintävän korkean tulivuoren. Lisäksi ajoimme jonkin sortin mönkijällä amerikkalaisen ystäväni kanssa näissä kauniissa maisemissa. 

 

 

6. Macchu Picchu, Peru: 

Entisestä inka-intiaanien pääkaupungista Cuzcosta menin minibussikyydillä vaarallisia teitä pitkin juna-asemalle, josta kävelimme pari tuntia eeppisissä maisemissa junanraiteita pitkin Aguas Calientesiin.

Aguas Calientes on paikka, josta turistit lähtevät aamulla Macchu Picchuun, joka on vuoren huipulla piilossa. Olipahan paikka, maisemat muinaisesta kaupungista olivat kuin satukirjasta kun auringon säteet alkoivat pilkistää aamun sarastaessa.

 

 

7. Death Road, Bolivia: 

Nykyään liikenteeltä suljetulla Death Roadilla eli kuolemantiellä turistit voivat ajella maastopyörillä reitin, joka kestää 2-3 tuntia. Aiemmin reitti oli yksi maailman vaarallisimpia autoteitä, jonka varrelle kuoli suhteellisen paljon ihmisiä tien nimestä ja matkan varreilla olleista risteistä päätellen.

Huipulle ajoimme La Pazista puolisen tuntia ja siellä oli erittäin kylmä noin neljän kilometrin korkeudella. Alaspäin tultaessa karut vuoret ja kuiva ilma muuttuu yhtäkkiä kosteudeksi ja kuumuudeksi vihreän sademetsän alkaessa ympäröidä vuoria. Matka kovaa alaspäin pyöräillessä oli melko adrenaliinipitoista ja yksi matkan kohokohtia ehdottomasti.

 

Ongelmat

Suurempia ongelmia matkalla ei ollut, vaikken matkaan ollut lähes millään tavalla valmistautunut. Kaikenlaisia pieniä yllätyksiä tuli aina eri paikoissa. Ongelmat ovat lähes vääjäämätön osa matkailua ja niiden ratkominen on hyvä haaste, vaikka se paikan päällä melko veemäiseltä tuntuukin.

Honduraksessa sain sukelluksen jälkeen korvatulehduksen ja sen lisäksi kuuden päivän migreenin, siinä kohtaa olin kyllästynyt matkailuun täysin. Ongelma ratkesi kun kävin Nicaraguassa korvalääkärillä. Sain antibiootteja, korvien puhdistuksen ja koko lysti maksoi vain laskujeni mukaan 12 euroa.

Rahaongelmat kasaantuivat matkan loppuun, Perussa automaatti imaisi kortin. Sain kortin takaisin, mutta myöhemmin luottokorttini lukittiin. En ollut maksanut laskua, jonka olin saanut Suomeen. Boliviassa tilanne eskaloitui, kun kumpikaan korteistani ei toiminut. Jouduin pyytämään Western Unionin kautta rahaa perheeltäni.

Terveysongelmia ei korvatulehduksen jälkeen ollut paljoa. Perussa oli muutaman kerran vatsaongelmia. Bolivia oli terveyden kannalta vaikein. Lähes koko siellä olemisen ajan voin melko huonosti, paitsi sademetsässä ollessa. Titicaca-järven ja La Pazin kolmen kilometrin korkeus tuntui kropassa. Se ilmeni niin, että vatsani meni todella helposti sekaisin lähes mistä tahansa ruoasta, varsinkin öljyllä paistetusta.

Ongelmien ylipääseminen tuntui hyvältä jälkeenpäin kun huomasi oppineensa niistä jotain. Muutamia kertoja hermot kuitenkin menivät eikä aina ole helppoa väsyneenä ja yksin matkustavana tehdä mitään ongelman ratkaisemiseksi, mutta muuta ratkaisua ei ollut ja se olikin juuri se kasvattava puoli yksin matkustamisessa.

 

 

Opetukset

 

1. Olemme täällä toisiamme varten 

Elämässä on lähes mahdotonta tehdä mitään merkittävää yksin. Olemme yhteydessä toisiimme monin tavoin ja kaikki tekomme lopulta tehdään muita varten jollain tavalla.Kaikki jokapäiväisen elämämme tavarat on jonkun meille tuntemattoman henkilön tekemiä.

Saamme erilaisia palveluita helpottamaan elämäämme muiden työnteon ja vaivannäön vuoksi. Kaikkia tekojamme mietimme jossain suhteessa ympärillämme oleviin ihmisiin. Oivalsin näitä asioita huomatessani kuinka avuliaita ihmisiä tapasin ja kuinka en olisi pärjännyt mitenkään yksin ilman kenenkään apua matkalla.

Ajattelin että ihmisten täytyisi enemmän nostaa ympärillä olevia ihmisiä eteenpäin ja luoda edellytyksiä muillekin kuin itselle edetä omia unelmiaan kohti. Elämän lähes kaikilla osa-alueilla on kyse jollain tavalla ihmisistä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta.

 

2. Olemme lopulta aivan yksin täällä

Edellisestä tuli mieleen kuinka ajattelin myös sitä, että olemme tavallaan aivan yksin täällä maailmassa. Huomasin sen kun matkustin yksin eikä minulla ollut ketään tuttua ympärillä. Mietin kuka olenkaan ?

Olivatko ympärilleni kertyneet ihmiset osa minua, kun tunsin olevani välillä täysin eksyksissä ilman heitä. Asiaa helpotti matkatovereiden löytäminen ja vahvan yhteyden löytäminen osaan heistä.

Yhteyden luominen oli väliaikaista, koska yhtenä päivänä olin taas yksin tuntematta ketään uudessa maassa. Uudelleen aloittaminen sosiaalisen piirin luomiseksi oli pidemmän päälle stressaavaa .

Kyyneleet kirposivat silmilleni varsinkin erotessani ensimmäisestä reissuporukastani,koska sisäistin sillä hetkellä niin vahvasti kuinka he eivät eroa mitenkään omaan arkielämääni kuuluvista ihmisistä.

Kuka tahansa henkilö tänään saattaa jo huomenna olla poissa, pysyvästi. Jossain vaiheessa he tulevat kaikki olemaan poissa, jos et itse ole poissa jo. Tästä kaikesta opin, että parasta mitä voin tehdä on tehdä jokaisen kohtaamani henkilön kohtaamisesta erityinen, kesti kohtaaminen sitten päivän, vuosia tai vuosikymmeniä.

Täytyy osata myös hyväksyä muutos ja tosiasia, ettei mikään ole pysyvää.

 

 

3. Uusi ympäristö ei poista aiempia ongelmia tai epävarmuuksia

Uudessa ympäristössä oman elämän ongelmat ja pelot ilmenevät uudella tavalla eikä niistä pääse eroon ennen kuin aktiivisesti työstää niitä.

Myös epävarmuudet eri tilanteissa vaativat työstämistä eivätkä ne vain yhtäkkiä katoa uudessa paikassa uusien ihmisten keskellä. Itse tein asioita, joita pelkäsin, kuten lähestyin tuntemattomia ja pyysin heiltä yhteen projektiini.

Tutustuin tuntemattomiin ihmisiin, joka oli epämiellyttävää silloin kun ihmiset eivät kaivanneet seuraani. Ei ollut kuitenkaan muuta tapaa tutustua muihin ihmisiin.

Kokeilin pelottavia aktiviteetteja kuten benji-hyppyä, riippuliitoa ja sukellusta. Korkeudet ovat yksi pelottavampia asioita minulle, joten näin ainoaksi tavaksi kohdata pelkoni eri aktiviteettien kautta. Opin rentoutumaan paljon enemmän. Kuolemme kaikki joskus ja mikään ei tietyllä tavalla ole täysin omassa kontrollissa.

Täytyy vain nauttia elämästä, olla rento ja luottaa, että kaikki menee hyvin, jos ei niin jatkaa vain yrittämistä. Oikealla asenteella mikä tahansa on mahdollista.

 

 

Ayahuasca rituaali

Matka päättyi Boliviassa Rurrenabaquen kaupungissa Ayahuasca-rituaaliin, josta kirjoitan myöhemmin tarkemmin. Lyhyesti sanottuna Ayahuasca on intiaanien tuhansia vuosia rituaaleissa käytetty juoma, joka uskomusten mukaan parantaa ihmistä henkisesti ja fyysisesti.

Lopetimme lihan syömisen kaksi viikkoa ennen rituaalia ja söimme vähäsokerista ja vähärasvaista ruokaa. Osallistuimme kahteen rituaaliin. Itse en kokenut mitään maailmaa mullistavaa, mutta ystävälläni oli erittäin vahvat kokemukset rituaalista. Tässä onkin yhden ystäväni blogikirjoitus rituaalista: The Big Long Now