Esko Valtaoja, Dreamspire-unelmahaastattelu #2
Tämä Esko Valtaojan haastattelu on alunperin julkaistu vuoden 2013 kesällä Post Our Dreams -blogissani englannin kielellä (luettavissa täältä (selaa sivua alaspäin Eskon haastattelun kohdalle)). Nyt, Eskon luvalla, julkaisen haastattelun suomeksi käännettynä myös Dreamspiren sivuilla. Aiemmat haastattelut alla:
1. Kuka olet?
Olen Esko Valtaoja, tähtitieteen professori Turun yliopistossa, bestseller-kirjailija, suosittu luennoitsija ja assistentti vaimoni taidegalleriassa. Minulla ei ole unelmia. Miksei? Eikö kaikilla pitäisi olla unelmia? En ole ikinä ajatellut niin, ja voin rehellisesti sanoa, ettei minulla ole ikinä ollut unelmia, ainakaan samassa mielessä kuin mitä unelmilla täällä [tämän sivun yhteydessä] tarkoitetaan.
Toki, kuten kaikki muutkin, olen unelmoinut luokan kauneimman tytön tapailemisesta ja niin edelleen, mutta unelma tulevaisuuden tavoitteena, jota kohden menen ja taistelen – ei. Olen aina tuntenut, että elämä on tässä ja nyt, tänään, eikä missään epämääräisessä tulevaisuudessa, joka koittaa kun olet saavuttanut kaikki tavoitteesi ja elät onnellisena elämäsi loppuun asti.
Yritän olla elämäni keskiössä joka hetki – elää jokaista hengenvetoa, jota hengitän. Tämä on erittäin zenmäinen asenne ja vaikka olen täysin ei-uskovainen, olen aina pitänyt zen-filosofiaa luontevana ja lähellä omaa tunnettani, siitä mistä elämässä on kyse.
”Day after day / this fine day / fifteenth of the month”, kuten yksi zen-runo asian ilmaisee: ole elämäsi keskiössä jokaisena hienona päivänä. Älä elä tuhoutuneessa menneisyydessä tai kuvitellussa tulevaisuudessa.
2. Mitä olet oppinut matkan varrella?
Onnellisuustutkijat ovat havainneet mielenkiintoisen asian: ihmisillä oli aina tapana ajatella, että he tulevat olemaan onnellisia tulevaisuudessa, sitten kun heillä on tämä ja tämä ja tämä, kun he ovat toteuttaneet tämä ja tämän unelman.
No, nämä samat tutkijat kysyivät tapasivat näitä samoja tutkittavia ihmisiä 10 ja 15 vuotta myöhemmin, kun moni heistä oli saavuttanut sen mistä unelmoikin – perheen, talon, hienon auton, kunnioitetun aseman työpaikalla, mitä tahansa. Ja arvaa mitä? Nämä ihmiset eivät olleet yhtään sen onnellisempia kuin aiemmin, vaikka he olivatkin saavuttaneet tavoitteensa.
Sen sijaan nämä ihmiset listasivat edelleen listoja – entistä pitempiä listoja asioista, joita heidän piti saavuttaa tullakseen onnellisiksi. Ei tällaista minulle, kiitos. Jos tutkimukset osoittavat (ja minähän olen loppujen lopuksi tutkija), että tulevaisuus ei tee minua onnelliseksi, niin minun on parempi keskittyä tekemään itseni onnelliseksi tänä päivänä, tässä ja nyt.
Miten? Jokainen löytäköön tähän itselleen sopivan vastauksen.
3. Mitä pelkoja olet joutunut kohtaamaan?
En ole oikeastaan ikinä suunnitellut mitään elämässäni. Yksi suunnitelma minulla kyllä on ollut – aloittaa tähtitieteen opiskelu – mutta minulla ei ollut mitään tavoitteita tai unelmia tulla menestyneeksi tiedemieheksi tai professoriksi. Halusin vain tehdä tähtitiedettä ja tutkimusta. Kaikki muu toimii elämässäni samoin.
En halunnut olla menestynyt tai tunnettu kirjailija, mutta kun olin kerran päättänyt kirjoittaa kirjan, oli minulle selvää, että halusin tehdä siitä parhaan mahdollisen kirjan, jonka pystyin tekemään. Jälleen kerran, se oli jotain, jota tein hetkessä tässä ja nyt, istuin alas ja kirjoitin kirjaa, minulla ei ollut mitään tulevaisuuden päämäärää.
Joskus ajattelin, että minun pitäisi olla kuten kaikki muut: että minulla pitäisi olla unelmia, kunnianhimoa ja että minun pitäisi olla niin menestyä niin hyvin kuin kykenin. Mutta minua ei innostanut tuollaisiin asioihin ryhtyminen, joten jätin asian sikseen ja päätin keskittyä nykyhetkeen.
Suurimmaksi osaksi ainakin. En ole mikään valaistunut olento ja aika ajoin olen varsin laiska esimerkki ihmisenä olemisesta.
4. Parhaita hetkiäsi?
Yrittäminen olla tässä ja nyt, sillä silloin näkee asiat eri tavalla: kokee hetken virtauksen, pyhän hetken, valaistuminen, zen-valaistuksen – tai vain hyvän fiiliksen. llon. Ei huolia, kuten aussit tapaavat sanoa.
5. Huonoimpia hetkiäsi?
Pitäisi olla aivovaurioitunut, jotta voisi elää koko ajan täydellisessä hyvän olon tunteessa tai edes keskivertoisessa onnellisuudessa. ”On päiviä ja sitten on ei-päiviä”, kuten Lucy sanoi Charlie Brownille. Mutta sen muistaminen, että tavoitteena ei ole (mahdoton) onnellisuus, vaan ilo, auttaa – pimeimpinäkin päivinä ja hetkinä on aina olemassa kyky tuntea ohikiitävää iloa, jos voin avaamme siihen mahdollisuuden.
Siemaus kuumaa kahvia, yllättävä uutinen sanomalehdessä, suukko ystävältä. Ilo on kaikkialla, onnellisuus ei.
6. Onko sinulla esikuvia tai mentoreita?
Puhuisin vaikutteista ja vaikuttajista, inspiraation lähteistä, en roolimalleista. Ihmisen pitäisi oppia, ei matkia. Filosofi Bertrand Russell, runoilija/profeetta William Blake, Dalai Lama, Einstein, Richard Feynman… lista olisi loputon. Todellisessa jokapäivän elämässä minulla on hyviä mentoreita: rakkaani ja läheiseni.
7. Onko sinulle joitain unelmia mitä tavoittelet tällä hetkellä?
Olisi kiva päästä eroon tavastani rypeä menneen nostalgiassa.
8. Viimeisiä ajatuksia?
“He who binds to himself a joy
Does the winged life destroy;
But he who kisses the joy as it flies
Lives in eternity’s sun rise.”
– William Blaken runo Eternity
Ollin kommentit Eskosta:
Itse päädyin aikoinani lukioikäisenä nuorena ostamaan Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -trilogian kirjamessuilta itselleni. Kirjat tulikin luettua aika nopeasti ja Valtojan kirjat ovat täysin muuttaneet suhtautumiseni tieteeseen.
Minulle ei koko kouluaikana sattunut kohdalle ketään minua aidosti inspiroivaa fysiikan, kemian tai matematiikan opettajaa ja niinpä tieteen maailmat tuntuivat minusta pitkään täysin vierailta ja tylsiltä. Vasta Valtaojan kirjat avasivat silmäni sille, että tiede todellakin on monien ihmisten intohimo ja että tieteen maailma voi vaikuttaa äärimmäisen mielenkiintoiselta paikalta.
Kiitos Esko! Myös Eskon haastattelu herätti minussa paljon ajatuksia kun tein haastattelun yli vuosi sitten. Pohdinkin haastattelun herättämiä ajatuksia Elämä ilman unelmia? -kirjoituksessani.