HAASTE #12: LUKUPÄIVÄKIRJAN PÄIVITTÄMINEN

Olli Lukkari

Tämän päivän haasteenani oli päivittää lukupäiväkirjaani kahden vasta lukemani kirjan osalta. Viime vuoden alusta lähtien olen tehnyt muistiinpanot jokaisesta lukemastani kirjasta. Kun olen mielessäni suunnitellut puheita, joita tulen pitämään tulevaisuudessa, olen monesti mielessäni muistanut lukeneeni mielenkiintoisia asioita jostain. ”Jostain” vain ei kelpaa luotettavaksi lähdeviitteeksi, ja niinpä nyt muistiinpanojen aikakaudella minun pitäisi pystyä perustamaan kaikki mielipiteeni ja faktani lukemiini lähteisiin.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä  

Monet historiankirjoihin päätyneistä ihmisistä ovat olleet ahkeria muistiinpanojen kirjoittajia. Francis Wheen kertoo teoksessaan Marxin pääoma, että Karl Marx otti nuoruudessaan tavaksi kirjoittaa muistiinpanoja jokaisesta lukemastaan kirjasta. Hän jatkoi tätä tapaa loppuikänsä. Renessanssinero Leonardo Da Vinci puolestaan jätti jälkeensä yli 6000 peilikirjoituksella kirjoitettua sivua muistiinpanoja.

Da Vinci jätti jälkeensä yli 6000 sivua muistiinpanoja.

Miten teen itse muistiinpanoja? Uutta kirjaa lukiessani pidän aina lähettyvilläni lyijykynää ja revittyjä paperin palasia. Törmätessäni mielenkiintoiseen kohtaan, piirrän tekstin viereen marginaaliin pystysuoran viivan tämän asian kohdalle ja laitan paperinpalan kirjanmerkiksi sivujen väliin. Kirjasta riippuen näitä paperilappusia kertyy yleensä muutamasta muutamaan kymmeneen. Tämän jälkeen on vuoro istua tietokoneen ääreen, ja lappu kerrallaan kirjoittaa ylös sivusta haluamani muistiinpanot sivu ja kohta kerrallaan – samalla kumittaen pois kirjaan piirtämiäni viivoja (monet lukemani kirjat ovat lainassa kirjastosta).

Mitä sitten kirjoitan muistiin? Milloin mitäkin. Tietokirjoista etsin yleensä mielenkiintoisia faktoja ja ajattelutavan muuttavia näkökulmia. Romaaneissa taas saatan pysähtyä lukemaan miten joku asia kerrotaan. Koska kirjoitan itsekin kirjaa, otan mallia muista. Miten tämä kirjailija kuvailee fyysisen kivun kokemusta tai päähenkilön maailmankuvan romahtamista? Osuuko eteeni lause, joka saa minut miettimään elämää ja maailmaa, jossa elän? Kohtaanko lauseen, joka toimisi muusta tekstistä irti irrotettuna kauniina mietelauseena? Kaikki ylös!

Leiri 14 -kirjan muistiinpanojen purkamiseen meni parisen tuntia.

Tein muistiinpanot Blaine Hardenin Leiri 14 – Pako Pohjois-Koreasta –kirjasta (tätä kirjaa käsittelin jo erään aiemman haasteen kohdalla) ja Ally Condien Crossed-kirjasta. Crossed on Condien erinomaisen ja ajatuksia herättävän Matched-dystopiatrilogian toinen osa. Crossed-kirjasta kirjoitin muistiin vain muutaman yksittäisen lauseen, Leiri 14:sta muistiinpanoista taas täyttyi useampi sivu.

Dystopioiden maailmassa

Olen vuosien mittaan lukenut useampia dystopiakirjoja. Aldous Huxleyn kirjoittama Uusi uljas maailma (tiesitkö, että Iron Maidenin kappale Brave New World on nimetty tämän kirjan mukaan?) on ehkäpä suosikkini, mutta olen myös saanut paljon ajateltavaa George Orwellin Vuonna 1984 -klassikosta (sijoitin oman scifi-novellini vuoteen 5984) ja Ray Bradburyn Fahrenheit 451 -klassikosta (tiesitkö, että 451 fahrenheitia on paperin syttymislämpotila?).

Klassikkoja uudemmat teokset ovat nekin napanneet mukaansa. Lois Lowryn The Giver käsittele muistoja ja muistamista oivalla tavalla, tulevaisuuden klassikoksi povattu Bernard Beckettin Genesis puolestaan lainailee antiikin Kreikan filosofiaa ja Vanhan testamentin tarustoa, ja suomalaisen Reetta Aarnion teos Hän, joka ei pelkää yhdistelee hienosti eri näkökulmista kerrottuja toisiinsa linkittyviä tarinoita. Tunnettuja elokuvadystopioita edustavat esimerkiksi toimintaelokuva Equilibrium (tunnetaan myös nimellä Cubic), Matrixin ohjaajien tuottama V niin kuin verikosto sekä Nälkäpeli-trilogia, jonka toinen osa Vihan liekit ilmestyi juuri elokuvateattereihin.

Dystopioiden maailmassa voi välillä olla ankeata.

Vankilassa

Miksi lukea dystopiakirjoja, eikö niiden lukeminen vain masenna? Mielestäni ei, päinvastoin. Samalla tavalla kuin uusiin ihmisiin ja tutustuminen antaa perspektiiviä siihen millaisia ihmisiä me olemme, antaa uusiin kulttuureihin, historian tapahtumiin ja dystopioihin tutustuminen perspektiiviä siihen millaisessa kulttuurissa me tällä hetkellä elämme. Dystopiakuvaukset usein myös pysäyttävät miettimään sitä, että mihin suuntaan koko kulttuurimme ja yhteiskuntamme on vaarassa joutua. Inside Jobin, Food Incin ja The Coven kaltaiset dokumentit ja historiaan perehtyminen ovat herättäneet itseni ajattelemaan kriittisesti sitä millaisessa yhteiskunnassa me elämme ja dokumentit ja historiankirjoistus  myös osoittavat, että edes virallisista lähteistä tulevaan tietoon ei ole aina luottamista (mietti vaikka sota-aikojen propagandaa).

Koen voivani samaistua itse dystopiakirjojen päähenkilöihin. He ovat tavalla tai toiselle nähneet oman yhteiskuntansa rajojen ulkopuolelle ja he usein tahtomattaan joutuvat tilanteeseen, jossa heidän on pakko tehdä tällä tiedolla jotain. He kokevat, että yhteiskunnassa, jossa he elävät, on jotain väärin ja usein nämä henkilöt myös päätyvät muuttamaan asioita. Voin samaistua tunteeseen ja haluun ja tarpeeseen muuttaa asioita ja tuoda vaiettuja asioita pimeydestä päivänvaloon. Jatkan lisää tästä aiheesta myöhemmissä blogikirjoituksissani.

Lukijalle:

– Lue tai katso jokin yllä mainittu (dokumentti)elokuva tai kirja ja katso mitä ajatuksia se sinussa herättää.
– Aloita luku- tai elokuvapäiväkirjan pitäminen.
– Tutustu Goodreads-sivustoon. Luo oma profiilisi, arvostele kirjoja ja saa suosituksia juuri sinun makuusi suunnatuista kirjoja. Voit myös pitää sivulla omaa virtuaalista lukupäiväkirjaa tai vain etsiä lisää uutta luettavaa ja selata kirjoja aihepiireittäin. Elokuvaharrastajat voivat käydä IMBD:ssä (Internet Movie Database) ja hakea pitämänsä elokuvan kohdalta suosituksia samantyylisistä elokuvista.