#9: Sitominen taiteena
Missä nähdä kauneutta -artikkelisarjan yhdeksännessä osassa 21-vuotias nainen kertoo millä tavoin sitominen on hänen mielestään kaunista. Ihmisten sitominen on harrastus ja taiteen muoto, josta voidaan erottaa monia eri ulottuvuuksia. Sitominen voi olla puhtaasti taidetta, jossa tavoitellaan kauniita solmuja, hienoja asetelmia ja esteettistä nautintoa.
Sitominen voi olla myös terapeuttinen tai jopa meditatiivinen kokemus ja bdsm-kulttuurin yhteydessä tulee mukaan sitomisen seksuaalinen ulottuvuus. Japanissa köydellä sitomisen ympärille on rakentunut pitkäkestoinen kulttuuri ja siellä sitomisen taidetta kutsutaan nimellä kinbaku tai shibari.
Bdsm:n yhteydessä sitominen ja sidottavana oleminen, liikkumisen rajoittaminen, voi olla kiihottava kokemus. Tämä artikkeli käsittelee lähinnä sitomisen ei-seksuaalisia puolia.
“Kauneutta on mielestäni siinä, että kaksi ihmistä tekee jotain heille tärkeää ja yhteiskunnan normien ulkopuolella olevaa asiaa. Luottamus ja ihmisten välinen yhteys on koskettavaa: hyvä sitominen vaatii sekä sitojalta että sidottavalta uskomattoman vahvaa toisen kunnioittamista ja keskenäistä luottamusta.
Asiasta tietämätön voisi ajatella, että sitominen on jotain etäistä ja kylmää – lähtöasetelma on se, että toinen alistaa toista ja rajoittaa hänen liikkumistaan, jopa tuottaa hänelle kipua. Itse en ole nähnyt yhdessäkään vanjljasuhteessa mitään yhtä intiimiä ja herkkää kuin mitä näin niissä sitomishetkissä, joista kerron kohta.”
Vaniljasuhde tarkoittaa ihmissuhdetta, jossa ei ole minkäänlaisia sitomis-, bdsm- tai kinky- tai fetissielementtejä (katso edellämainittu linkki).
”Olen köysi- ja sitomisjutuissa todella alkutaipaleella, joten en voi todellakaan puhua kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mutta voin silti kertoa mitä kauneutta minä sitomisessa näen. Kerron Suomessa järjestetystä sitomiseen keskittyvästä shibari-tapahtumasta, johon osallistuin vuoden 2015 keväällä.”
”Tapahtumassa oli erilaisia sitomiseen liittyviä luentoja ja workshopeja. Erityisen vahvoja kokemuksia minulle olivat tapahtumassa olleet näytökset, joissa itkin vuolaasti ja koin olevani pyhän kokemuksen äärellä.”
”Eräässä esityksessä lavalla oli mies ja nainen. Mies sitoi naista suspensiosidontaan: hän roikotti naista köysistä, jotka oli liitetty katossa riippuvaan renkaaseen. Lavan valaistus oli hämärä ja intiimi. Tunnelma salissa oli hyvällä tavalla jännittynyt.
Täytyy sanoa, että hienosta tunnelmasta huolimatta minusta oli rankkaa seurata esitystä.Välillä miehen tekemät solmut ja asennot, joihin hän naista käänsi, vaikuttivat naiselle todella kivulialta ja epämukavalta. Naista kävi melkein sääliksi ja välillä hän huusikin tuskasta.
Oli liikuttavaa huomata miten huomaavaisesti ja välittävästi mies koko ajan kohteli naista ja silitti ja siveli tätä. Hän ei halunnut negatiivisella tavalla satuttaa naista. Pitkän ja naiselle varmasti sekä psyykkisesti että fyysisesti hyvin rankan sidonnan jälkeen mies irroitti köydet ja nainen romahti maahan.”
”Mies sitoi naisen silmät ja asetti tämän maakaamaan selälleen maahan. Tämän jälkeen pyysi kaikkia yleisössä olleita yksi kerrallaan kerääntymään hänen ympärilleen. Miehen kehotuksesta yleisön jäsenet laskivat kukin vuorotellen kätensä naisen kehon päälle. Tunsin olevani pyhän kokemuksen äärellä ollessani osana rinkiä kaikkien ihmisten joukossa.
Ihmisiä oli niin paljon, etteivät kaikkien kädet edes ulottuneet naisen keholle. Ilma väreili ihmisten lämmöstä ja mietin vain miten pakahduttavalta kaiken tämän lämmön jä välittämisen täytyikään tuntua lattialla makaavasta naisesta. Ilmeisesti todella hienolta, sillä nainen alkoikin pian nyyhkyttää ja itkeä.
Myös moni ihminen yleisöstä vuodatti kyyneleitä. Mies otti naisen hellään syleilyynsä ja näin hän sai itkeä vapaasti. Itse olin tästä näystä ja välittämisen määrästä todella liikuttunut. Näytti aivan siltä kuin äiti tai isä olisi lohduttanut pientä vauvaa.
Muutkin ihmiset tuntuivat aistivan hetken pyhyyden ja ainutlaatuisuuden ja kunnioittaen he jättiväkin pariskunnan kahdestaan after caring -hetkeä varten.”
”Toisessa esityksessä lavalla oli kaksi naista. Sidottava oli alusvaatteisillaan, sillä paljasta ihoa vasten on helpompi sitoa ja myös itse köysi tuntuu miellyttävältä. Sitojalla oli päällään jonkinlainen hupullinen viitta. Sidonta oli samalla tavalla kaunista kuin edellisessäkin sidontaesityksessä, vaikka yhtä äärimmäisiin asentoihin ei mentykään.
Jos sidottava viesti yhdelläkään ilmeellä tai eleellä, että häntä sattui, silitti sitoja hänen poskeaan ja katsoi sidottavaa syvälle silmiin varmistaen, että kaikki on okei. Sitojan ja sidottavan välinen vahva yhteys sai minut mykistymään kauneudesta.
Tästä kaikesta minulla oli jo kyyneleet silmissä, mutta holtittomasti itkemään rupesin vasta esityksen lopussa. Esitys loppui siihen, että sitoja otti sidottavan ranteesta kiinni, sitoi sen ympärille köyden ja kiinnitti köyden niin, että sidottavan ranne roikkui katosta. Sidottava oli polvillaan. Sitomisen jälkeen sitoja katkaisi köyden.”
”Vastoin yleisön kaikkia odotuksia, sidotun käsi ei tippunut alas, vaan sidottu jäi käsi ylhäällä nyrkissä polvilleen maahan, katse ylpeänä ja voimakkaana yleisöön päin.Sidottu oli sidonnan ja riepottelun jälkeen samaan aikaan todella hauraan ja haavoittuvan ja myös todella vahvan oloinen.
Oli kuin hän olisi sanattomasti eleellään sanonut: ”Katsokaa, olen vahva ja voimakas, niin vahva, että uskallan olla sidottavana ja myöntää, että haluan sitä ja pidän siitä enkä häpeä sitä.” Mielestäni tässä oli jotain sanoinkuvaamattoman kaunista ja rupesin äänekkäästi ja kontrolloimattomasti itkemään – ja itkinkin niin pitkään, että lopulta ystävieni oli tultava rauhoittamaan minua ja kysymään minulta onko kaikki okei.
Varsinaisen sidontaesityksen jälkeen sitoja ylisti sidottua yleisön edessä ja kehui, että hänen mielestään sidottu on yksi vahvimpia ihmisiä, joita hän on ikinä tuntenut. Hän kertoi kunnioittavansa ja arvostavansa leikkitoveriaan äärimmäisen paljon.”
”Tämä oli mielestäni tärkeä puheenvuoro, sillä se rikkoi yhden sitomiseen liittyvän stereotypian: ei ole niin, että ihminen jota näennäisesti alistettaisiin olisi heikko ihminen vaan päinvastoin. Yksi yleisimpiä sitomiseen liittyviä ennakkoluuloja on se, että luullaan ihmisten tieten tahtoen satuttavan ja hyväksikäyttävän toista.
Sitominen rakentuu yleensä tietyn valta-asetelman ympärille: sitoja käyttää valtaa sidottavaan ja siten alistaa tätä. Sitomisen harrastaminen edellyttää molempien osapuolten halukkuuta ja keskenäistä kunnioitusta. Sekä sitoja että sidottaja ovat asemissaan ja rooleissaan siksi, että he haluavat sitä.”
Miten itse suhtaudut sitomiseen?
”En ole harrastanut sitomista vielä seksuaalisesti, olen ollut vain hyvän ystäväni sidottavana. Kokemukseni mukaan sidottavana oleminen on ollut sekä äärimmäisen rentouttava että meditatiivinen kokemus. Olen köysissä ollessani päässyt todella syvälle mielenrauhan tilaan.
Muistan kerran kun en sidottuna tajunnut ajan kulua ollenkaan. Kymmeniä minuutteja meni ohi niin, että olin autuaan tietämätömättömänä ympäristöstäni todella syvässä mielentilassa. Pidän sitomiseen liittyvästä ironiasta: kun keho on fyysisesti kahlittu, avautuu mieli samalla kahleista. Kun ei tarvitse miettiä kehon asentoa, jää enemmän tilaa muille ajatuksille.”
”Sidottuna oleminen opettaa myös jonkinlaista hetken hyväksymistä ja vastaanottamista. Kun olen sidottuna ja oloni alkaa tuntua epämukavalta, en voi asialle mitään. En voi vaihtaa asentoa, minun on vain pakko hyväksyä tapahtunut ja tämä jos mikä on vapauttavaa.
Samaahan ihmiset kokevat meditoidessaan: keho pyritään pitämään paikallaan, vaikka alkaisi kutittaa tai tuntua lievää kipua. Mielestäni meditoimisella ja köysissä olemisella onkin yhteys. Onneksi köysi ihoa vasten tuntuu mukavalta, se ikään kuin halaa kireällä otteella ja tuo turvallisen ja syleilevän olon.”
”Harrastan valokuvausta ja minusta olisi todella mielenkiintoista kuvata jotain ammattimaisia shibari-sidontoja. Sidottuna ollessani en itse pysty arvioimaan köysien ja solmujen ulkonäköä, mutta kyllä sitomiseen liittyy minulla myös paljon esteettisiä ulottuvuuksia.
Sitominen on omiin silmiini hyvin kaunis taiteen muoto.Sen suurin kauneus piileekin mielestäni aina sitojan ja sidottajan välisessä herkkyydessä ja kemiassa.”