#5 Vapaan ajattelun ja uusien kokemusten kauneus

Viides Missä nähdä kauneutta -sarjan haastattelu käsittelee uusien kokemusten ja vapaan ajattelemisen kauneutta. Mielenkiintoisen haastattelusta tekee erityisesti haastateltavan Lotta Virrankarin tarina. Kiitoksia Lotta rohkeudestasi kertoa se!

”Mielestäni kaunista on se, että saan ajatella vapaasti. Ennen pidin sitä, että ajattelin paljon, yhtensä suurimmista heikkouksista. Vasta viimeaikoina olen hoksannut, että se onkin suuria vahvuuksiani.”

”Myös se kun kävin elokuvissa ensimmäisen kerran oli minulle todella kaunis ja tajunnanräjäyttävä – suorastaan huumaava – kokemus. Olin tällöin 22-vuotias. Jäin ihmettelemään sitä miten paljon tunteita ja asioita elokuvat voivatkaan ilmaista ja tunsin oppineeni jotain elämästä!

Tätä ennen olin oppinut ajattelemaan, että elokuvat on huono juttu – että niitä katsovat ihmiset joilla ei ole muuta elämää ja että elokuva on heille todellisuuspakoa. Nykyään minulle elokuvat ovat jotain vallan muuta.”

”Mielestäni tietty anonyymius on myös kaunista – se, että voin kulkea ympäriinsä ja tehdä erilaisia asioista vapaasti ilman, että tunnen oloani erilaiseksi. Ennen koin usein ahdistusta siitä, etten pystynyt ajattelemaan (enkä usein halunnutkaan ajatella) kuin muut ihmiset ympärilläni ja tämä alkoi ahdistaa minua.

”Mielestäni on kaunista, että tunnen nykyään ihmiskunnan ja kaiken olevan yhtä. Minulla ei ole enää he ja me -mentaliteettiä, vaan enemmänkin ajattelen, että ”me” tarkoittaa kaikkia maailman ihmisiä. Totta kai myös rehellisyys on kaunista – se, että pystyn olemaan sitä mitä olen ilman että minun tarvitsee sitä salata.”

Lotta Virrankari näkee monissa asioissa kauneutta. Kuitenkin se, että hän on päässyt tähän pisteeseen on vaatinut paljon. Välillä Lotasta on tuntunut, että hänellä ei ole tilaa elää ja hengittää. Hänellä on ollut tunne, ettei hän kestä enää olla tässä maailmassa – ja ettei hän kestä kohdata omia pelkojaan.

Lotalla on tarina kerrottavanaan.

Hän kuului ennen vanhoillislestodialaiseen liikkeeseen.

”Vaikka koen liikkeestä lähdettyäni voivani eläväni vapaammin, olen kuitenkin valtavan kiitollinen siitä mitä kaikkea minulle on annettu. En ole katkera menneisyydestäni, pikemminkin päinvastoin. Minulla on paljon onnellisia ja hienoja muistoja. Olen monista asioista todella kiitollinen – esimerkiksi vanhemmilla tuntui riittävän meille lapsille aikaa kun me olimme pieniä. Lapsuudessani oltiin läsnä.

Liikkeestä eroaminen ja asiasta kertominen vanhemilleni, ystävilleni ja sisaruksilleni oli yksi elämäni pelottavimpia asioita. Tiedän, että moni on onnellinen uskossaan ja liikkeen sisällä. Tiedän myös, että on monia, jotka kamppailevat valtavasti liikkeen sisällä ja miettivät onko lestodiolaisuus heidän juttunsa vai ei.

Jos tämä haastatteluni voi auttaa edes yhtä näistä ihmisistä, niin hyvä. Minä olen itse saanut paljon apua elämäni vaikeina aikoina ja toivon, että voin antaa apuani myös muille. Tiedän miten vaikeita asiat voivat olla.”

Vanhoillislestodiolaisuuteen kuuluu monia sääntöjä. Tytöt eivät saa meikata eivätkä ottaa lävistyksiä. Perheissä ei saa olla televisiota ja elokuvat ovat automaattisesti pahoja. ”Dokumentit voivat olla ok”, sanoo Lotta. ”Myös internetiä saa käyttää, sillä kiellot ja säännöt laadittiin aikana, jolloin internetiä ei vielä ollut.”

Muun kuin klassisen ja hengellisen musiikin kuuntelulla voi olla turmiollisia ja pahoille teille ajavia vaikutuksia – varsinkin rytmimusiikilla. Tämä kaikki on siis kiellettyä. Esiaviollinen seksi on kiellettyä – samoin kuin ehkäisyn käyttö. Alkoholiin ei saa koskea, tupakointia ei kielletä.

Kielloilla on tarkoituksensa – niiden avulla on tarkoitus päästä lähemmäksi Jumalaa ja elää hyvin. Kieltojen tarkoitus on tuoda selkeyttä ja turvaa elämään.

”Koulussa pystyi aina meikittömyydestä ja pukeutumisesta erottamaan, että ketkä ovat lestadiolaisia. Lestodiolaiset hengaavatkin paljon keskenään omissa porukoissa. Silti, ihmiset ovat ihmisiä ja lestodiolaisillakin on tarve tuoda esiin omaa itseään ja erottautua muista. 

Koska tätä ei voi tehdä vaikkapa korujen tai meikkaamisen kautta, kiinnittävätkin lestadiolaistytöt monesti paljon huomioita vaatteisiin ja hiustenlaittoon! Ja toki tietynlainen kapinointi kuuluu monilla murrosikään. Monet tytöt vaikkapa koittavat salaa meikkejä ja elokuvia katsotaan ja musiikkia kuunellaan myös salaa joissain porukoissa.

Mutta siltikin koko elämän taustalla vaikuttaneet opit ovat läsnä – minulle tällaisesta salaa elokuvien katsomisesta tuli aina syyllinen ja huono olo. Onkin sanottava, että tällaisesta syyllisyydestä ei missään nimessä pääse yhdellä kerralla eroon. Syyllisyydestä irtautuminen tapahtuu pikkuhiljaa, askel kerrallaan. 

Monien asioiden suhteen olenkin pitemmän aikaa tehnyt tällaisesta irtautumishoitoa syyllisyydestä. Nykyään voin katsoa vaikkapa elokuvia tai musiikkivideoita ja taidemuotoja, joita minulta on ennen kielletty ja eläytyä vahvasti taiteen tehneen artistin inspiraatioon ja tunteeseen! Minulle saattaakin nykyään tulla musiikin kuuntelusta lähes yhtä ekstaattinen olo kuin elokuvien katsomisesta.

Minulla on mennyt pitkä aika, että olen oppinut, että on olemassa erilaista musiikkia ja erilaisia asioita – ei olemassa automaattisesti hyvää tai pahaa musiikkia tai vain hyviä tai pahoja asioita.”

Mikä sai sinut lähtemään liikkeestä pois?

”Kasvaessani minusta alkoi tuntui yhä enemmän siltä, että minun kaltaiselleni ihmiselle ei ollut tilaa liikkeessä. Koin, että ajattelen ja kyseenalaistan asioita liikaa ja että minulla on liian vahvat mielipiteet. Tykkäsin myös pukeutua näyttävästi ja nautin esimerkiksi tosi paljon korkokengistä, nautin vieläkin.

Tunsinkin liikkeessä ollessani oloni ristiriitaiseksi siitä, että onko pukeutumiseni liian näyttävää. En halua niinkään pukeutua huomion herättämisen takia vaan sen takia, että se tuo minulle hyvän olon ja nautin tietynlaisesta pukeutumisesta. Nyt kun en kuuluu enää liikkeeseen, on minulla pukeutumiseenkin tilaa. 

Oikeastaan olen lähes aina ollut kriittinen liikkeen joitain käytäntöjä kohtaan. Esimerkiksi, jos joku liikkeessä ollut ihminen teki jotain vääriin, sivuutettiin kaikki vastuullisuudesta puhuminen vain sanomalla, että väärin tehnyt ihminen on vain inhimillinen. Tämä on totta, mutta teoistaan pitää kyetä ottamaan myös vastuuta!

Lukion toisella luokalla aloin miettiä, että miten ihmeessä on mahdollista, että näin pieni osa ihmisistä tosiaan pelastuisi kuoleman jälkeen? Maailmassa on sentään seitsemän miljardia ihmistä ja Suomen vanhoillislestadiolaisten määrä tästä lukemasta on aika pieni.

Lähtemiseni liikkeestä ei ollut mikään hetken mielijohde. Vuosien ajan olin miettinyt ja kypsytellyt asioista mielessäni.  Ennen eroamistani juttelin paljon ihmisten kanssa ja pohdin läpi omia mielipiteitäni ja arvojani. Luin tarkkaan läpi Raamattua ja selvitin, että mitä tässä kirjassa sanotaan muun muassa ehkäisystä, homoseksuaalisuudesta, ympäristöstä ja sen suojelusta.

Joulukuussa 2014 sitten tiesin, että jossain vaiheessa minun pitää erota liikkeestä. Olin tällöin 22-vuotias. Ajattelin, että odottaisin tammikuuhun 2015 asti, jolloin hyvällä ystävälläni oli häät ja kertoisin kaikille sen jälkeen päätöksestäni. Asiat kuitenkin tapahtuivat paljon nopeammin.

Päivä päivältä tunsin oloni ahdistuneemmaksi, en enää kestänyt teeskentelyä – miksi minun pitäisi näytellä vielä joululoman ajan? Lopulta viikko sen jälkeen kun tiesin, että minun pitää erota kerroin asiasta vanhemmilleni. 

Hetki oli yksi elämäni vaikeimmista. Tiesin aiheuttavani läheisilleni suurta tuskaa. Mutta en voinut olla muuta. Sain myös liikutuksekseni huomata, että perheeni ei hylännyt minua, he välittivät minusta liian paljon, että olisivat lakanneet rakastamasta minua. Samoin monet ystäväni.

Tiedän, että monet liikkeessä olevat ajattelevat minun tehneen elämäni suurimman virheen eivätkä he toivo mitään muuta yhtä hartaasti kuin, että palaisin takaisin. Ymmärrän heitä täysin, olenhan itsekin aiemmin surrut suuresti ja rukoillut liikkeistä lähteneiden yksittäisten ihmisten puolesta.”

Eroamisen jälkeen moni asia on muuttunut.

”Nykyään meikkaan jonkin verran. Meikkaaminen on minulle tapa ilahduttaa itseäni – meikkaan itseäni varten, en niinkään muita varten. Meikkaaminen vahvistaa itsetuntoani ja minulle tulee siitä viehättävämpi olo. Kuukausi liikkeestä lähtemisen jälkeen otin myös korviini lävistykset ja käytän nykyään korvakoruja.

Hoksasin, että korvakorut ovat hyvä tapa erottautua liikkeestä – kun ihmiset näkevät minusta heti ensisilmäyksellä etten kuulu liikeeseen niin ei tarvitse arvuutella. Minusta tuntuu, että korvakorut ovat yleisesti ottaen monien lestadiolaistyttöjen salainen unelma.”

Myös Shots of Awe -videoiden tuottaja Jason Silva puhuu paljon uusien kokemusten kauneudesta.

”Liikkeestä lähtemisellä on myös mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Minusta on hauskaa, että voin nähdä todella paljo kauneutta sellaisissa asioissa,joita suurin osa suomalaisesta on tottunut tekemään minun iässäni jo vuosikausien ajan. 

MInulle sellaiset asiat kuten musiikin kuuntelu, elokuvien katsominen ja meikkaaminen  ovat kaikki uusia asioita ja niinpä kykynen nauttimaan niistä tavalla, jolla ehkä näihin asioihin tottunut ihminen ei enää voi. Näen asioita ilman Itsestäänselvyyden ja kokemuksen tuovaa turtumista!

Helposti voisin myös valita toisen tavan – olla nauttimatta mistään ja hävetä sitä etten koe tietäväni monista asioista yhtään mitään. Mutta mieluummin ajattelen positiivisen kautta – miten paljon minulla onkaan nähtävää. Koulukaveritkin ovat sanoneet minulle, että hei nyt sinulla on mieletön tilaisuus tutustua kaikkiin niihin asioihin, jotka meille muille ovat normaaleja.

Hassua on myös se, miten ennen en voinut kuvitellakaan seurustelevani kenenkään muun kuin lestadiolaismiehen kanssa, sellainen tuntui ainoalta hyvältä ja turvalliselta valinnalta. Nykyään taas en voisi kuvitella seurustelevani yhdenkään lestadiolaismiehen kanssa. Monet asiat ovat mielessäni kääntyneet ylösalaisin.”

Lotta opiskelee tällä hetkellä yhteiskuntapolitiikkaa toista vuotta Helsingin yliopistossa. Hän aloitti opiskelut jo liikkeen sisällä ollessaan ja sanoi, että yliopiston keskustelut ja Helsinkiin muuttaminen eivät olleet lestadiolaisliikkeestä eroamiseen vaikuttavia syitä.

”Uskon ettei koulu kuitenkaan ollut se syy siihen että erosin, koska olen ajatellut ja kyseenalaistanut asioita jo pienestä pitäen.”

Lotta on vahvasti tietoinen yhteiskunnassa vallitsevasta epätasa-arvosta ja hän näkee tulevaisuudessa itsensä tekevän töitä, joiden kautta hän voi auttaa muita. Läheistensä ja lähipiirinsä lisäksi hän haluaa ulottaa auttamisensa myös laajemmalle tasolle.

”Maailmanlaajuisesti esiintyy todella paljon epätasa-arvoa. Olen itse saanut paljon apua, joten haluan myös auttaa muita.”

Lotta myös opiskelee ranskan kieltä innolla ja odottaa mielenkiinnolla vaihto-opiskeluvuottaan Ranskassa.

”Matkustamiseen suhtaudutaan liikkeen sisällä tavallaan myönteisesti, mutta haasteena on nimenomaan oman uskonnon säilyttäminen eri vaikutteiden ristitulessa. Et voi esimerkiksi käydä lasillisella tai elokuvissa ihmisten kanssa.

Aikanaan hylkäsinkin unelmani Ranskaan matkaamisesta juuri uskoni takia, mutta nyt olen saanut unelmani takaisin. Lukion aikana kuollut motivaationi ranskan kielen oppimista kohtaan on herännyt henkiin.”