Single Blog Title

This is a single blog caption
18 toukokuu 2015

#1: Noise-musiikki – kauneutta rosoisuudessa

”Kuvittele, että meillä on kallis ja hieno Ming-vaasi ja sitten heität tämän vaasin seinään. Vaasi rikkoutuu säpäleiksi, vaasin muoto muuttuu, mutta silti sama malja on olemassa, vain eri muodossa. Omalla tavallaan tämä malja säpäleinä on tosi kaunis.”

Tämä on ensimmäinen postaus uudessa Missä nähdä kauneutta? -artikkelisarjassani. Postaukseen haastattelin ystävääni ja entistä kämppistä, musiikkia intohimoisesti harrastavaa Mikkoa, jota pyysin kertomaan noise-musiikista.

Tässä esimerkkejä siitä mitä noise-musiikki voi olla:

https://soundcloud.com/deleste-music/big-bangana-theory

Klikkaa linkki auki


Tässä hieman rauhallisempaa noisea.


Nykyään myös kirjoituksistaan ja yhteiskunnallisista kannanotoistaan tunnettu japanilainen Merzbow on maailman ehkä tunnetuin noise-artisti.

”Jos musiikki olisi seksiä, Merzbow olisi pornografiaa.” 
Masami Akita

Mikko kuuntelee monenlaista musiikkia ja noise-musiikin kuuntelun hän aloitti noin 15-vuotiaana. Samoihin aikoihin Mikko myös alkoi itse tehdä tietokoneella musiikkia ja vuosien varrella hän on itsekin tehnyt noise-musiikkia.

”Vaikka muoto muuttuu, kauneus säilyy”, jatkaa Mikko noisen kuvaamista Ming-vaasi vertauksensa kautta. ”Esimerkiksi vanhojen rakennusten ja palatsien rauniot voivat olla todella kauniita, niissä on täysin omanlaistaan viehätystä.

Epätäydellisyys ja jopa rumuus voivat olla kaunista ja juuri tästä noisessa on pitkälti kysymys. Jos vanhassa [äänessä] on ollut jotain kaunista, myös uudessa voi olla jotain kaunista. Kuvittele, että meillä on tuttu ja turvallinen vaikkapa akustisen kitaran ääni.

Kun tämä soundi rikotaan ja saadaan sähkökitaran äänivalli, alkuperäinen soundi muuttuu ja siitä tulee eri tavalla kaunis.”

img_4150-edit

”Samalla tavalla mitä tahansa tuttuja soundeja voidaan rikkoa. Äänen rikkominen ja säröttäminen on sekin oma taiteenlajinsa: sitä voi tehdä eri tavoilla, eri intensiteeteillä ja erilaisilla efekteillä ja filttereillä höystettynä. Monesti noise-musiikissa käytetään paljon esimerkiksi särötettyä rumpusoundia. 

Säröttämällä saavutetaan tietynlaista voimaa ja se kuulostaa hyvältä. Siinä vaiheessa kun laitetaan säröä johonkin ääneen, soundista tulee iso ja massiivinen. Särö luo tekstuuria äänen pintaan ja ikään kuin laajentaa soundia.

Soundin  ennen sileä pinta muuttuu rosoiseksi ja siitä tulee mielenkiintoisempi: siinä on enemmän dataa ja sisältöä. Itseäni kiinnostaa noisessa se, että siinä yhdistetään puhtaita soundeja (niin sanotusti perinteisiä ja kauniita) ja rikottuja soundeja keskenään.

Näin musiikki ei ole pelkästään kiiltävää ja kivaa vaan säröisyys luo siihen twistiä ja uutta näkökulmaa. Sama elementtien sekoittumista tapahtuu myös glitch-musiikissa. Verrataanpa nopeasti peruskerrostaloa ja Kiasma-rakennusta keskenään.

Mielestäni Kiasma-rakennus on persoonallisempi ja särmikkäämpi ja näin myös mielenkiintoisempi. Peruskerrostalo voidaan verrata johonkin peruspoppibiisiin: se on kuin hajuton ja mauton ja väritön tekele, ja siltikin kaiken puolin ihan ok tekele.

Mutta on olemassa myös erilaisia muita taloja, joissa on enemmän ilmettä ja särmää ja persoonaa. Esimerkiksi hylätyissä ja ränsistyneissä taloissa talon muoto rikottu ja tässä on jotain hyvin mielenkiintoista.

Tästä noisessa on monesti itselleni kysymys, siinä on jotain mielenkiintoista särmää, joka liian kliinisestä musiikista puuttuu.”

"Särkyneissä asioissa on omanlaistaan rujoutta ja kauneutta."

”Särkyneissä asioissa on omanlaistaan rujoutta ja kauneutta.”

”Yksi isoimmista jutuista noise-musiikissa ja noisen särötetyissä rummuissa on, että rummuista tulee tietyillä säröillä tehtynä omalla tavallaan soljuvaa. Tämä soljuvuus on kuin jonkinlaista aaltoilua, kuin sähkökitaran sointu, joka kaikuu ja aaltoilee eri tavalla kuin akustisella kitaralla soitettu sointu.

Ilman säröä sointu ehkä soljuu ja helisee, mutta ei samalla tavalla aaltoile kuin särötetty sointu. Särö tuo myös äänimaailmaan eeppisyyttä, jos tällaisesta eeppisyydestä tykkää. Noise-musiikki on konemusiikissa sitä mitä rokki ja hevi kitaramusiikissa.

Ennen oli bluesia ja jazzia, jossa ei ollut niinkään säröjä. Sitten tulivat sähkökitarat ja syntyi rock, jossa oli uudenlaista ilmaisuvoimaa. Nykyään konemusiikin saralla on monia genrejä, joissa käytetään särötettyjä ääniä.

On hyvä mainita,että noise-musiikkia on olemassa todella eri asteista. Joissain kappaleissa pelkät rummut voi olla särötetty ja muuten kaikki muut äänet ovat normaaleja. Tosi radikaalissa noisessa kaikki ääni on särötettyä, jolloin musiikki on todella intensiivistä, vähän kuten death metal ja grindcore -musiikki.

Ymmärrettävistä syistä tällainen tyyli on usein melko marginaalista ja omalle vannoutuneelle kuulijakunnalle tarkoitettua musiikkia. Raskaudessa tällainen äärimmäinen noise on verrattavissa myös heviin tai hardcore technoon (jossa nopea särötetty bassorumpu luo intensiteettiä).

Loppuun linkkaan vielä Pariisin kevään kappaleen Kesäyö, jonka 2:17-kohdassa alkavassa lyhyessä rumpusoolossa käytetään särötettyä rumpua. ”

Kiitoksia haastattelusta Mikko!


White-Noise

2 Responses

    1. olli.lukkari

      Hei kiitoksia palautteesta! Toivottavasti saan pidettyä syvyyden jatkossakin mukana jutuissa, ja jos itse kiinnostaa jostain aiheesta puhua niin minuun saa vapaasti ottaa yhteyttä. Chaostrophy oli miellyttävää kuultavaa, yrityisesti lopun 4:44-kohdasta alkava puhallinsoitinosuus on huikean kaunista ja koskettavaa kuultavaa! Kiitoksia linkin jakamisesta, voisin vastaavasti linkata yhden tuosta mieleen tulleen kauniin biisin (ei noisea tosin): https://www.youtube.com/watch?v=6RQSTE-5lpg
      – Olli

Leave a Reply