Miten huumeita myyvä jengiläinen muutti asenteeni elämään?

”Jos haluat olla hyvä saaja, sinun on oltava parempi antaja.”
-Russell Simmons

”Jos et rakasta sitä, anna sen olla.”
–Russell Simmons

Seikkailuni elämäkertojen ja ihmisten mietteiden lukemisen suhteen jatkuu. Russell Simmons on mielenkiintoinen kaveri. Getoissa nuoruutensa viettäneestä jenginuorihuumekauppiaasta kehkeytyi hip-hop- ja musiikkimaailman legenda ja miljonääri, joka oli mukana perustamassa Def Jam -levy-yhtiötä.

Simmons on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jay Z:n, 50 Centin ja Beastie Boysin kanssa ja hän on myös toiminut muoti-, elokuva- ja tv-maailmassa. USA Today -lehti valitsi Simmonsin yhdeksi vaikutusvaltaisimmista ihmisistä viimeiseen 25 vuoteen. Tästä kaikesta ja monesta muusta asiasta Simmons kertoo kirjassaan Todella rikas – kuinka voit saada kaiken haluamasi.

Simmons kertoo siitä kuinka hän noin 15-20 vuotta sitten hän alkoi tutustua joogaan ja henkisiin oppeihin ja huomasi, että keskittymällä rakkauden ja myötätunnon vahvistamiseen ja oikeanlaiseen muille antamiseen, alkoi hän pärjätä paremmin isänä ja liikemiehenä. Hän myös huomasin voivansa paremmin ja olevansa onnellisempi ihminen kuin aiemmin.

Tällä hetkellä Simmons johtaa kaiken muun työnsä ohella viittä hyväntekeväisyyssäätiötä ja hänen tavoitteenaan on Warren Buffetin tapaan lahjoittaa 99% omaisuudestaan hyväntekeväisyyteen, niin että hän itse tulee toimeen ja pystyy pyörittämään liiketoimiaan jäljelle jäävällä yhdellä prosentilla.

Kulkiessaan joogan polkua ja aloittaessaan meditoinnin Simmons luopui myös pikkuhiljaa lihansyönnin ja siirtyi vegaaniksi, sillä hän ei halunnut enää riistää eläimiä. Kirjassaan Simmons puhuu paljon myös työn tekemisestä ja työntekemisen rakastamisesta.

Simmonsin yhtenä pääviestinä onkin: anna sitä mitä haluat antaa maailmalle välittämättä liikaa rahasta ja siitä saatko heti takaisin – kun annat sydämestäsi, saat ajan myötä takaisin paljon enemmän kuin mitä olet ikinä antanut.

Alle olen koonnut mielenkiintoisia otteita Simmonsin kirjasta. Itse innoistuin aikoinani kirjasta niin paljon, että kun huomasin vähän aikaa sitten Simmonsin kirjan alennusmyynnissä viiden euron kappalehintaan, ostin sitä heti kuusi kappaletta (olisin ostanut enemmänkin, mutta en kehdannut viedä kaupan viimeistäkin kappaletta kirjasta). Jos siis haluat lainaksi oman kappaleesi, laita minulle viestiä.

Pääsenpähän näin jakamaan kirjaa tuntemattomille ihmisille ja ystävilleni, toivottavasti hekin inspiroituvat kirjasta (tällä hetkellä neljä kirjaa on jo lainassa). Simmonssin kirjan lukeminen on myös yksi syistä miksi olen elämässäni päätynyt tekemään satoja tunteja vapaaehtoistöitä. Loppuartikkeli koostuu otteista Simmonsin kirjasta.

”Et lähde taistelemaan saadaksesi itsellesi vaan antaaksesi toisille.

Et lähde taistelemaan saadaksesi itsellesi hyvinvointia vaan tehdäksesi toiset hyvinvoiviksi.

Et lähde taistelemaan löytääksesi oman ilosi vaan tehdäksesi toiset iloisiksi.

Et lähde taistelemaan ylevöityäksesi itse vaan auttaaksesi toisia valaistumaan.

Kun olet omistautunut taistelemaan näiden asioiden puolesta hymy kasvoillasi ja rakkaus sydämessäsi, saat kaiken myös itsellesi. Saat sen kaiken Sinusta tulee todella rikas.”
-Russell Simmons

 

”Ehdoton antaminen

Hämmästyn aina todetessani, miten harvat ymmärtävät antamisen ja vetovoiman välisen yhteyden. Joku sanoo minulle olevansa kirjoittaja, mutta ei kirjoita mitään juuri nyt, koska toimeksiantoja on niin vaikea saada. Joku toinen kertoo olevansa loistava kokki, mutta ei ole töissä juuri nyt, koska hän on opetellut ammatin itse, ja ravintoloihin palkataan ”vain oppilaitoksista valmistuneita”.

Aina tällaista puhetta kuullessani sanon: ”Lakkaa vetoamasta tekosyihin ja tee sitä, mitä sinun on tarkoitus tehdä. Voisit alkajaisiksi vaikka valmistaa minulla ihanan vegaaniaterian, jos sinulla on liikaa aikaa.” Miltä kuulostaisi, jos koomikko sanoisi, ettei hän valitettavasti voi olla hauska juuri nyt, koska kukaan ei maksa hänelle?

Koomikon tehtävä on olla hauska jatkuvasti, oli hän sitten parturissa, kaikille avoimessa esiintymistilaisuudessa tai omassa televisioshow’ssaan. Hän naurattaa ihmisiä, sai hän siitä rahaa tai ei. Sinä hetkenä, kun hän lakkaa antamasta huumoriaan toisille, hän lakkaa olemasta koomikko. Sama pätee kirjoittajiin, kokkeihin, lakimiehiin, lääkäreihin, kehen tahansa.

Jos et anna lahjaasi eteenpäin, et ole mukana pelissä. Ja jos et ole mukana pelissä, et myöskään voi voittaa.

Siksi sinunkaan ei pidä murehtia, että jäät vaille vastalahjaa, jos annat lahjaasi vapaasti. Joogit sanovat: ”Et koskaan menetä sitä, mitä olet antanut.” Yritä tässä hengessä ajatella elämän olevan kuin viestijuoksua ja Jumalan kuuluvan joukkueseesi.

Sinun on uskottava, että jos harjoittelet tehokkaasti ja lähtölaukauksen kajahdettua juokset niin nopeasti kuin voit, Jumala ei pudota viestikapulaa (tai lahjaasi), kun sinun on aika antaa se eteenpäin. Sinun on uskottava, että Jumala ottaa kapulan ja juoksee se käsissään täysillä aina maaliviivalle asti.

Kun annat itsestäsi, saat houkuteltua joukkueeseesi jumalaisen jäsenen. Hän ottaa sinun mixtapesi ja juoksee sen kanssa, kunnes levyäsi on myyty platinan verran. Hän ottaa ruokaohjeesi ja ruokaa kohtaan tuntemasti intohimon ja juoksee niiden kanssa kunnes sinulla on oma ravintola.

Hän ottaa kaikki vilpittömät ja hyödylliset ajatukset, joita sinulla on, ja juoksee niiden kanssa kunnes ne puhkeavat kukkaan koko maailman ihailtaviksi.”
-Russell Simmons

”Älä tarraudu

Antaminen on tärkein vetovoimaasi lisäävä tekijä, mutta toinen tärkeä kyky on oppia elämään tarrautumatta tai ainakin vaikuttamaan tarrautumattomalta. Jos alat jahdata jotakin, se juoksee sinua pakoon. Se pätee luonnossa, liike-elämässä, ihmissuhteissa ja kaikissa mahdollisissa tilanteissa, joita eteen tulee.

Ajattele pikkutyttöä, joka haluaa syöttää oravalla pähkinöitä. Äiti neuvoo, ettei tytön pidä mennä liian lähellä eläintä, mutta lapsi on niin innoissaan, että juoksee kohti oravaa. Orava tietysti säikähtää ja kipaisee lähimpään puuhun. Tyttö voi juosta oravan perässä vaikka koko päivän, mutta hän ei saa sitä kiinni.

Tyttösen ainoa mahdollisuus on istuutua nurmikolla ja pidellä pähkinää kädessään. Jos hän pysyy liikkumattomana useita minuutteja ja säteilee samalla rauhaa, rakkautta ja hyväntahtoista aiettaan, orava rauhoittuu ja tulee lopulta nappaamaan pähkinän hänen kädestään.

Jos haluat saada rahaa ja menestystä kaikessa, mitä teet, sinun on oltava yhtä viehättävä ja rauhallinen kuin pikku tyttömme ja ylläpidettävä näitä ominaisuuksia jatkuvasti. Kun se onnistuu, maailma syö kädestäsi samalla tavoin kuin orava syö tytön kädestä. Saat kaikki haluamasi lelut sormea nostamatta.

Päinvastainenkin pätee: jos alat juosta rahan ja menestyksen perässä, ne pakenevat sinua. Yrittäjänä voin sanoa, että jos mahdollisen tulevan liikekumppanin silmiin katsoessani näen niissä vain dollarinkuvat, kipaisin vertauskuvallisesti karkuun. Käyttäydyn tietysti miellyttävästi ja kohteliaasti, mutta mielessäni olen jo torjunut ehdokkaan.

Minusta ei ole mukava olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka tavoittelevat turhan innokkaasti rahaa tai mitä tahansa muuta. Liiallinen takertuminen saa minut kavahtamaan, vaikka takertumisen kohteeseen liittyvät tulevaisuudennäkymät olisivat miten huimat tahansa.

”

Martin Luther King on neuvonut: ”Jos osasi on olla kadunlakaisija, lakaise katuja samalla tavoin kuin Shakespeare kirjoitti runoja. Lakaise katuja niin hyvin, että kaikki taivaan ja maan isännät pysähtyvät ja sanovat: ”Täällä asui suurenmoinen kadunlakaisija, joka hoiti työnsä erinomaisesti.” Tämän viestin yritnä välittää kaikille kohtaamilleni nuorille, jotka sanovat haluavansa viihdealalle.

Haluan heidän uskovan, että heidän unelmistaan tulee totta joskus, mutta heidän on ehdottomasti ymmärrettävä, että ensimmäinen askel kohti unemlien toteutumiseta on tehdä parhaansa mukaan se työ, jota he tekevät nyt. Kun olin Las Vegasissa järjestettävässä vaatetusalan tapahtumassa Magic Clothing Conventionissa, tapasin Morehouse Collegesta hiljattain valmistuneen Wayne Bellin.

Hän lertoi rähtäävänsä näyttelijäksi, mutta pelkääväsnä, etteivät hänen rahansa riittäisi asuntoon Los Angelesissa, jonne hänen olisi muutettava, jotta pääsisi koe-esiintymisiin. ”Minä haluan kovasti olla seuraava Denzel”, hän sanoi. ”Mitä minun pitäisi tehdä?” ”Lopeta haikailu ja muuta Los Angelesiin”, vastasin. ”Olen nähnyt pennittömien 16-vuotiaiden tyttöjen muuttavan Italiaan, koska he ovat halunneet malleiksi.

Sinä olet iso mies, ei sinulla ole mitään tekosyitä. Istu seuraavaan Los Angelesiin menevään bussiin, ota ensimmäinen työ, jonka saat ja ala ahertaa. Ennen pitää huomaat seisovasi kameroiden edessä. Monet olisivat antaneet neuvoni mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta Wayne kuunteli ja lähti Los Angelesiin jo seuraavana päivänä. Hän sai työpaikan jäätelönmyyjänä Bevery Hillsissä.

Neuvoni mukaisesti hän teki työnsä parhaansa mukaan. Hän ei valittanut, että palkka oli surkea, eikä hän osoittanut eleillään, että jäätelön myyminen ei sopinut hänenlaiselleen Morehousen kasvatille. Sen sijaan hän ystävystyi esimiestensä ja työtovereittensa kanssa, rupatteli asiakkaille ja palveli kaikkia leveästi hymyillen.

Yhtenä päivänä hän hoiti vaikean tilauksen tyypille, joka sattui olemaan Beverly Hillsissä sijaitsevan Polo Ralph Lauren -myymälän päällikkö. Mies vaikuttui Waynen reippaasta asenteesta niin, että tarjosi tälle työtä. Palkka ei edelleenkään ollut kummoinen, mutta Wayne otti työn vastaan, koska siihen liittyi ainutlaatuinen etu: hän voisi lainata Ralph Laurenin puvun mennessään illalla ulos.

Vaikka Wayne oli edelleen tyhjätasku, hän sai kävellä ympäri Beverly Hillsiä upeissa merkkivaatteissa. Yhdistelmä hilpeää energiaa ja vaatteita, jotka näyttivät siltä, että hän oli lyönyt itsensä läpi, kiinnittivät huomiota. Ihmiset viihtyivät hänen seurassaan, ja pian hänellä oli paljon yhteyksiä elokuvateollisuuteen.

Wayne kuuli alan tapahtumista uusilta tuttaviltaan, joten hän alkoi käydä juhlissa ja ensi-illoissa toivoen, että tapaisi tuottajia ja roolittajia. Vaikka hän ei ollut kutsuvierasluetteloissa, hän pystyi yleensä puhumaan itsensä sisään tilaisuuteen kuin tilaisuuteen,

Ovimiehet näkivät selkeästi puhuvan, miellyttävältä vaikuttavan nuorten mustan miehen, jolla oli hienosti sidottu solmuke (oikea, eikä mikään kuminauhallla kiinnitettävä härveli, jollaisia minä käytän), ja heistä tuntui, että hänet tulee päästää sisään.

Useita kuukausia sen jälkeen, kun oli tavannut Waynen Las Vegasissa, menin Los Angelesiin Lee Danielsin ohjaaman Preciousin ensi-iltaan, ja siellähän Waynekin oli. Hän oli onnistunut pääsemään mukaan tähän tilaisuuteen, joka oli yksi kaupungin merkittävimmistä, ja puikkelehti väkijoukossa Hollywoodin suurimpien nimien seassa.

Katselin ylpeänä, kun hän keskusteli Oprahin ja hyvän ystäväni, ohjaaja Brett Ratnerin kanssa.

Illan loppuun mennessä hän oli paitsi vakuuttanut hiljattain Los Angelesiin muuttaneen ystäväni, Bollywood-tähden Mallika Sherawatin, että hän voisi auttaa tätä saamaan yhteyksiä studioihin ja tuottajiin, myös ystävystynyt Brettin kanssa, mikä lopulta johti siihen, että hän sai roolin Brettin Chaos-nimisen televisio-ohjelman pilotissa.

Olin varma, että ensi-illasta poistuessaan Wayne huomasi, miten unelma, joka vain alle vuosi sitten oli tuntunut tavattoman kaukaiselta, olin yllättäen hänen ulottuvillaan. Asian varsinainen ydin on siinä, että Wayne ei olisi koskaan päässyt kaikkien näiden ihmisten lähelle, jos hän ei olisi ahkeroinut siitä hetkestä lähtien, kun pääsi Los Angelesiin.

Jos hän olisi masentunut siitä, että hän oli ”jäänyt jumiiin” jäätelömyymälään, ja olisi ojennellut jäätelötötteröitä välinpitämättömästi ja ärsyyntyneenä, hän ei olisi tehnyt vaikutusta Polo Ralph Laurenin myymäläpäällikköön.

Jos hän ei olisi päässyt Poloon töihin, hän ei olisi voinut ottaa lippulakkia pois päästään ja sitoa Polon kravaattia kaulaansa, hän ei varmaankaan olisi päässyt kaikkiin niihin juhliin, joissa hän kävi. Ja jos hän ei olisi pyörinyt juhlissa, hän ei olisi tutustunut Brettiin ja saanut ensimmäistä rooliaan.

Tapahtumaketju, jonka päätteeksi hän sai tukevan jalansijan Hollywoodista, alkoi siitä, että hän oli valmis pyörittelemään jäätelöpalloja kasvot hymyssä. Wayne on nuori, mutta hän on oivaltanut menestyksen salaisuuden, jota monet eivät ymmärrä koko elämänsä aikana: jokainen sekunti on pyhä. Jäätelöpallojen tekemiseen kulunut aika on yhtä arvokasta kuin Brett Ranserin seurassa vietetty.

Eri hetket saattavat pinnallisesti katsottuna vaikuttaa tylsiltä tai arvokkailta, pitkästyttäviltä tai upeilta, mutta niihin kaikkiin kannattaa suhtautua innostuneesti ja ahkeroiden. Pysyvää menestystä ei kerta kaikkiaan voi löytää muulla tavoin. Tästä kirjasta ei löydy tärkeämpää periaatetta.”

-Russel Simmons: Todella rikas, s. 74-76