Seneca nuorempi – filosofiaa, poliittisia pelejä ja itsemurha
Tämä teksti on toinen osa uutta historiallisista henkilöistä kertovaa artikkelisarjaani. Ensimmäinen osa on luettavissa täällä.
Seneca nuorempi (n. 4 eaa – 65 jaa) oli taitava roomalainen valtiomies (asianajaja ja oikeuspuhuja) ja kirjailija, joka onnistui muuttamaan länsimaista ajattelua stoalais-filosofisilla kirjoituksillaan. Seneca kirjoitti näytelmiä ja filosofisia kirjoituksia latinaksi. Seneca oli ihailtu ja kunnioitettu mies, joka sai myös koko elämänsä ajan kärsiä muiden ihmisten kateudesta.
Ensimmäinen merkki tästä kateudesta koitti kun keisari Claudius keskeytti Senecan lupaavan poliittisen uran ja karkotti Senecan Korsikan saarelle yksin kahdeksaksi vuodeksi. Tätä ennen Claudius oli yrittänyt tapattaa Senecan, mutta Claudiuksen puoliso Messalina oli saanut hänet taivuteltua toisiin ajatuksiin. Nämä kahdeksan vuotta yksinäisyydessä muuttivat Senecan elämää.
Kahdeksan vuoden yksinoleminen kuulostaa murtavalta ajatukselta – Senecallakin oli vähän väliä syviä epätoivon hetkiä, jotka kuvastuivat kirjeistä, joita hän lähetti saarelta ystävilleen. Seneca kuitenkin unelmoi ja haaveili paljon, hän teki saarella paljon erilaisia mielikuvaharjoituksia. Pikkuhiljaa Seneca alkoi voittamaan ahdistustaan ja epätoivoaan lähestymällä ajatusta kuolemasta ja kuolemanpelosta.
Seneca kuvitteli erilaisia mahdollisia ja erittäinkin kivuliaita tapoja kuolla. Hän teki mielikuvaharjoituksia niin usein, että kuolema alkoi pian tuntua hänelle normaalilta, ei enää pelottavalta asialta. Seneca käytti hyväksyi häpeän tunnetta – kuoleman pelkääminenhän tarkoitti sitä, että hän pelkäisi itse elämää ja että pelätessää hän häviäisi kaikille pienimmillekin eläimille ja eliöille, jotka hänen tapaansa eivät pelänneet kuolemaa.
Pikkuhiljaa harjoitusten myötä alkoi Seneca tuntea sisällään suurempaa vapauden tunnetta kuin koskaan aiemmin. Jos hän ei kerta pelännyt kuolemaa, mitä hän enää pelkäisi? Saarella ollessaan Seneca kirjoitti paljon ja muutti ja loi kirjoituksillaan uutta stoalaista filosofiaa.
Kahdeksan vuoden jälkeen Seneca vapautettiin viimein syytteistä ja hän pääsi pois saarelta – keisari Claudiuksen uusi puoliso Julia Agrippina suostutteli Claudiuksen palauttamaan Senecan saarelta opettamaan poikaansa.
Näin Seneca vapautettiin saarelta ja vuonna 49 jaa hänet nimitettiin korkea-arvoiseen virkaan 12-vuotiaan Lucius Domitius Ahenobarbuksen yksityisopettajaksi. Historia tuntee Lucius Domitius Ahenobarbuksen paremmin nimellä keisari Nero.
Keisari Claudius murhattiin vuonna 54, ja keisari Nero piti hänelle muistopuheen, jonka itse Seneca oli kirjoittanut. Neron ensimmäiset hallintovuodet sujuivat hyvin Senecan oppien alla – Seneca sai pidettyä Neron kurissa, vaikka tällä olikin vaikeuksia pojan väkivaltaisten taipumusten suitsimisessa. Pian sekä Senecan että häntä hänen työssään auttaneen Sextus Afranius Burruksen ote ja vaikutusvalta poikaan kuitenkin väheni ja Nerosta tuli tyranni.
Burruksen kuoltua Seneca vetäytyi eläkkeelle ja keskittyi opiskeluun ja kirjoittamiseen. Vuonna 64 Senecaa syytettiin osallisuudesta Neron salamurhaan – ei ole varmaa oliko hän syyllinen. Nero kuitenki tuomitsi Seneca nuoremman ilman oikeudenkäyntiä syylliseksi ja ajan hengen mukaisesti lähetti virkailijan Senecan luokse. Virkailija ilmoitti Senecalle, että tämän tulisi tappaa itsensä.
Seneca yritti saada asiaan Neron päätökseen muutosta, tuloksetta. Näin Senecalle koitti hetki, johon hän oli jo vuosikausia valmistaunut: kuolema. Seneca tappoi itsensä ajan hengen mukaisesti kaamealla tavalla: Seneca viilsi auki ranteensa ja nilkkansa ja istuutui kuumaan kylpyyn, jotta hänen verensä virtaisi ulos nopeammin. Tämän lisäksi Seneca joi myös tappavaa myrkkyä.
Kuolema oli erittäin tuskallinen, mutta Seneca säilytti tyyneytensä loppuun asti näyttääkseen ystävilleen, että hänen kuolemansa oli hänen elämänsä ja kirjoitustensa veroinen.
Lähteet
- 50 Cent, Robert Greene: The 50th Law, Profile Books, 2009, s. 291
- http://www.newyorker.com/magazine/2015/02/02/stoic-2
- http://www.philosophers.co.uk/seneca-the-younger.html
- http://plato.stanford.edu/entries/seneca/