Miltä sinun kehuseinäsi näyttää?

Ihmiset kaipaavat kehuja. Ihmiset kaipaavat huomiota. Niin minä kuin sinäkin. Milloin sinä viimeksi kehuit jotakuta? Mitä haluaisit sanoa perheenjäsenellesi tai ystävillesi ennen kuolemaasi? Vietän paljon aikaa kahviloissa tavaten uusia ja vanhoja tuttuja. Olen viimeisten kuukausien ja vuosien ajan tehnyt erästä harjoitusta kahden kesken erinäisten tuttavieni ja ystävieni kanssa. Kehulappuharjoituksessa kahdella (tai useammalla) ihmisellä on pala paperia ja kynät kädessään.

Sitten molemmat kirjoittavat paperilapulle positiivisia asioita toisesta. Tähän varataan riittävästi ääneen ja lopuksi laput luetaan ääneen toiselle ja lapulle kirjoitettuja kehuja avataan tarinoin ja huomioin. Jos sinulla ei ole mitään keskusteltavaa uuden tapaamasi ihmisen kanssa, tee tämä harjoitus. Jos sinulla on vanha ystävä tai perheenjäsen, tee tämä harjoitus. Jos sinulle on riitoja jonkun kanssa, tee tämä harjoitus.

Harjoitus pakottaa keksimään ja löytämään hyviä asioita silloinkin kun se tuntuu vaikealta tai mahdottomalta. Harjoitus opettaa sinulla uuden tavan ajatella. Harjoituksen myötä itsetuntosi nousee ja opit uusia asioita itsestäsi. Harjoituksen esillenostaminen vaatii rohkeutta. Mutta et tule katumaan harjoitusta – vai katuisitko kuolinvuoteellasi sitä, että olet parantanut jonkun päivää ja oppinut uusia asioita itsestäsi?

Ja kun teet harjoitusta jonkin aikaa eri ihmisten kanssa, voit minun tapaani perustaa oman kehuseinäsi. Kehuseinän läpilukeminen on oiva tapa kohottaa mielialaa ja epäilyksen täytteisinä heikkoina hetkinä. Kehulappujen kirjoittaminen on myös sosiaalisesti hyväksytty tapa saada kehuja ilman, että kehuja joutuu kerjäämään ja kalastelemaan sellaisella sosiaalisella käytöksellä, joka voi tuntua muista vaivaannuttavalta.

Ja jos satut olemaan työssä tai jossain ihmissuhteessa auktoriteettiasemassa johon kuhun nähden, on kehulappujen tekeminen myös oiva tapa luoda inhimillistä yhteyttä sinun ja ”alaisesi” välille. Jos sinulla on ihmisiä, joiden kanssa sinun on vaikea tulla toimeen tai joilla on vastakkaisia näkemyksiä kuin sinulla ja haluat oppia tulemaan näiden ihmisten kanssa toimeen, toimii kehulapun teettäminen hyvänä jäänmurtajana ja keskustelunavaajana.

Laitan osan keräämistäni/saamistani korteista ja kehulapuista huoneeni seinälle.

Tarina erään kehumisen takaa

Muistan vuosia sitten kun olin todella ärsyyntynyt eräässä ihmissuhteessani. Olin kannustanu allapäin olevaa (masentunutta) ystävääni eteenpäin elämässä, ja hän silti tuntui junnaavan paikallaan saamatta mitään aikaiseksi (välillä minusta tuntuu, että voisin varmasti halutessani saada lääkäristä helpostikin masennusdiagnoosin, mutta tämä on eri tarina).

Hermoni kiristyivät nähdessäni tämän ihmisen: halusin tarttua häntä olkapäistä ja ravistella häntä ja huutaa hänelle, että eikö hän tajua miten hieno asia elämä on, ja että miten hieno ihminen hän itse on ja että miten minuun sattuu katsoa vierestä kun hän hukkaa elämänsä hienoja nuoruusvuosia saamattomuuteen ja valittamiseen. Tällä ihmisellä oli vaikeita, ja hoksasin, että tällainen lähestymistapa tuskin auttaisi häntä: ehkä se vain upottaisi hänet syvemmälle suohon ja saisi hänet häpeämään itseään entistä enemmän.

Niinpä koitin toista tapaa. Päätin kirjoittaa tälle ihmiselle kehumiskirjettä: mistä kaikessa olin ystävässäni ylpeä kaikesta huolimatta? Aluksi minun oli vaikeaa saada paperille yhtään mitään. Pitkän alkukamppailun jälkeen kirjoitin miten arvostan sitä, että ystäväni kaikista vastoinkäymisistään huolimatta ja ei-niin-valoisasta taustastaan huolimatta oli vielä hengissä. Monet hänen taustansa jakaneet ihmiset olisivat päätyneet itsemurhaan.

Kirjoitin siitä miten hienoa on, että hän ei ole lähtenyt purkamaan pahaa oloaan muihin väkivallan kautta, että hän ei ole piikittänyt itseään huumeriippuvuuteen tai juonut itseään alkoholismiin tai vaiennut itseään ja häpeäänsä niin, että hänestä olisi tullut manipuloiva narsisti ja että hän ei ollut syönyt pahaa oloaan ja tuhonnut kehoaan.

Vaikka ystävälläni oli tähän aikaan äärimmäisen vaikeata, kirjoitin, miten arvostan sitä, että hän kaikesta huolimatta kykenee olemaan muille ystävällinen ja että hänellä on kaikesta huolimatta unelmia ja edes jonkinlaista elämänpaloa ja että hänellä on ystäviä, joiden pitämiseen elämässään hän näkee vaivaa. Mitä enemmän kirjoitin, sitä helpompi minulla oli keksiä kohtia mistä kirjoitan.

Lopulta annoin kirjeen ystävälleni ja hän oli silmiinnähden liikuttunut ja olin tyytyväinen siihen miten olin malttanut olla kärsivällinen ja keksiä tapoja nähdä hyvää toisessa silloin kun tunsin sen olevan äärimmäisen vaikeaa. Nykyään, ahkeran harjoittelun jälkeen, on minun melko helppo keksiä kenestä tahansa hyvää sanottavaa.

Milloin sinä viimeksi kehuit jotakuta? Entä voiko kehujen antamisesta tehdä osan jokapäiväistä elämää? Itse koen ainakin olevani lähestulkoon velvoitettu kehumaan ihmisiä; en olisi itse elämässäni tässä pisteessä missä olen, jos minuun ei olisi uskottu ja jos en olisi saanut kehuja.

After a long day of being nice.