Single Blog Title

This is a single blog caption
30 heinäkuu 2015

30 vapaan kirjoittamisen päivää, osa 2/2

Tämä artikkeli on toinen ja viimeinen osa artikkelikokonaisuutta ”30 vapaan kirjoittamisen päivää”. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä

3. Kirjoittamisen rutiinia

Oli todella ihmeellistä huomata miten nopeasti tekstiä alkoikin syntyä kun joka päivä kirjoitti. Kolmen sivun kirjoittamiseen meni minulla noin kolme varttia. Kirjoitin Wordilla A4-kokoiselle paperille standarsireunuksilla, Times New Roman -fontilla (fonttikoko 12 ja riviväli 1,5).

Usein kaikkien asioiden tekemisessä vaikeinta on asioiden aloittaminen eikä kirjoittaminen ole tämän asian suhteen mikään poikkeus. Siksi olikin niin vapauttavaa kun saattoi aloittaa kirjoittamisen ihmettelemällä, että mistähän tänään kirjottaisin.

Suuren tajuamisen hetki tuli minulla noin 20 päivän jälkeen kun katsoin 60 sivua kirjoitettua tekstiä. Aloin miettimään, että jos tekisin haastetta kokonaiset kolme kuukautta, tulisin tässä ajassa kirjoittaneeksi 270 A4-arkin verran tekstiä. Kirjan sivuissa tämä määrä todennäköisesti tuplaantuisi.

”MITÄ HELVETTIÄ ON TAPAHTUMASSA? EI IHME, ETTÄ JOS MINUSTA TUNTUU, ETTÄ OLEN SEKOAMASSA? MINÄHÄN KIRJAIMELLISESTI UUSIUDUN, KADOTAN VANHAN ITSENI JA SEKOAN JA JOTENKIN MINUSTA TUNTUU, ETTÄ TÄMÄ ON VAIN ERITTÄIN HYVÄ JUTTU. KASVAN JA UUSIUDUN NIMITTÄIN KOKO AJAN. KOKO AJAN. THE WHOLE FUCKING TIME. THE WHOLE FUCKING TIME.”

Aloin hoksata, että kirjan kirjoittaminen ei ollutkaan mikään mahdoton urakka. Ja niinpä noin 20 päivän jälkeen päätinkin, että sen sijaan, että kirjoittaisin pelkästään siansaksaa pöytälaatikkoon, voisin vallan hyvin edes koittaa tällä vaivannäöllä kirjoittaa jonkinlaista pienoisromaania.

Sainkin pienoisromaanini ensimmäistä versiota kirjoitettua noin 16,000 sanan verran (yhdelle A4-sivulla mahtuu noin 400 sanaa, noin 40 sivua tekstiä Wordilla siis). Kirjoitin työtäni milloin koulussa ja milloin kotona ja tallensin kirjoitustani aina muistitikulle.

No, muistitikkuni katosi jossain vaiheessa ja suuri osa tarinaani sen mukana – opetus kuuluukin, että ottakaa töistänne aina useampia varmuuskopioita!

erupting_volcano

”Minä olen ihan vitun vahva ihminen. Tiedän sen ja olen sitä ja tottakai jos tiedän sen, ei minun tarvitse sanoa sitä ääneen. Enkä välttämättä sanokaan. Paitsi Nyt, tässä ja Itselleni, koska Ansaitsen Sen ja koska Minun pitää Kuulla Se. Olli, olet ihan Vitun Vahva Ihminen. Olli. Minä olen ihan Vitun Vahva Ihminen.

Kiitos [sensuroitu ihmisen nimi], EI VITTU KIITOS MINÄ, KIITOS OLLI SIITÄ, ETTÄ OLET NOIN UPEA IHMINEN JA ETTÄ USKALLAT KÄSITELLÄ PIMEYTTÄSI, TOTTAKAI USKALLAN, KIITOS SIITÄ, ETTÄ OLET NIIN ITKETTÄVÄN SUPERHIENO JA MAHTAVA TYYPPI, ETTÄ SITÄ ON LÄHES MAHDOTON EDES KÄSITTÄÄ TAI PUKEA SANOIKSI.

Sillä kyllä minä tiedän millaisissa pimeyden soissa sinun on täytynyt kulkea. Kyllä minä tiedän miten rankkaa ja raskasta sinulla on ollut. Kyllä minä tiedän. Tiedän sen kaiken. Tunnen sen kaiken. Katseesi, ryhtisi, kaikki kertoo sen. Näen sen, tunnen sen. Hyväksyn sen. Ymmärrän sen.

Rakastan sitä kaikkea ja sinua, ei siitä huolimatta, vaan juuri siksi. Rakastan sinua. Sinä olet kaiken mahdollisen rakkauden arvoinen ja veroinen.Ansaitset kaiken mahdollisen rakkauden mitä maailmalla ja maailmankaikkeudelle ikinä on sinulle tarjota – ja enemmän. Ansaitset kaiken, ja enemmän, vain sillä että olet. Että olet olemassa. Että hengität.

Sillä, että olet ihminen ja että olet syntynyt tähän maailmaan. Ansaitset sen kaiken. Enemmänkin. Onnellisuuden, hyvinvoinnin, salaisuuksia, naisia… vain siksi, että olet olemassa. Juuri siksi, että olet olemassa. Sinä. Minä näen sinut. Älä häpeä. Olet käsittämättömän rohkea.

Olen ylpeä sinusta. Olen ylpeä sinusta. Olen ylpeä sinusta. Olen ylpeä sinusta. Olen ylpeä sinusta, käsittämättömän ylpeä! Olet kulkenut jo pitkän matkan. Ja viimein matkasi maailmalla alkaa alkaa. Olet sisäistä matkaa jo kulkenut sen verran, että voit muita opettaa. 

Pimeä puoli on voimakas ja vahva ja täynnä VIHAA, JOKA SAA IHMISEN TOIMIMAAN. VASTA NYT PIKKUHILJAA ALAN YMMÄRTÄÄ STAR WARSIEN SYVÄLLISYYDEN (TÄSTÄ TEKSTIIN MAININTANI, STAW WARSEJA KOHTAAN OLEVAT ENNAKKOLUULOT).

KAIKKI HYVÄ ON LÖYTYNYT ENNAKKOLUULOJEN TAKAA. KAIKKI HYVÄ ELÄMÄSSÄNI ON LÖYTYNYT ENNAKKOLUULOJEN TAKAA. KAIKKI HYVÄ ELÄMÄSSÄNI ON LÖYTYNYT ENNAKKOLUULOJEN TAKAA. KAIKKI HYVÄ ENNAKKOLUULOJEN TAKAA.”

ambition

 

4. Turvaverkko tulevaisuuteen

Se, että sain tehtyä päänsisäisiä kiehtovia ja raskaita tutkimusmatkoja ei ollut ainut hyödyllinen asia kirjoittamishaasteessani. Koin merkittävänä sen, että haasteen myötä hoksasin kirjoittamisen olevan todella hyvä työkalu omien tunteitteni käsittelyyn.

Nyt oloni elämään on paljon luottavaisempi ja turvallisempi kuin ennen – tiedän, että jos minulle tulee elämässäni vaikka miten vaikea hetki tai tunnetila vastaan, pystyyn käsittelemään ja ilmaisemaan tätä tunnetta tai oloa kirjoittamalla (ainakin osittain).

”Äh, miksi en voi myöntää itselleni lepoa, miksen miksen miksen? Olli sinulla on myös lupa levätä ja ottaa rennosti ja nauttia hetkestä. Sinun ei tarvitse kantaa kaikkea maailman taakka harteillesi VIHA HUUTAA ETTÄ TÄYTYY ÄLÄ UNOHDA TEHTÄVÄÄSI mutta sydän vastaa lempeästi, että hodiat osuutesi Olli se riittää. Keskity seuraavaan askeleen aina ja sitä seuraavaan. Tee se mitä täytyy. Tee se mitä täytyy. Tee se mitä kulloinkin täytyy.”

Tajunnanvirtakirjoittaminen on mielestäni hyvä keino, jolla lähes kuka tahansa voi lähteä käsittelemään elämäänsä ja sen kriisejä ja tunne-elämänsä solmukohtia. Sillä, osaako kirjoittaa ja miten hyvin/huonosti, ei ole mitään merkitystä, sillä tekstiä kirjoitetaan vain omaan käyttöön.

Toinen vaihtoehtoinen kelle tahansa soveltuva tapa voisi oman monologin (yksinpuhelun) nauhoittaminen älypuhelimeen. Jos et tiedä mistä lähteä kirjoittamisessa tai puhumisessa liikkeelle, voit lähteä liikkeelle juuri myöntämällä ääneen tämän epätietoisuuden.

Tai voit alkaa kirjoittamaan omia vastauksiasi Dreamspiren Kysymyksiä-osion kysymyksiin. Vaihtoehtoisesti voit myös ottaa oppia kirjailija Ernest Hemingwayn minua paljon inspiroineesta sitaatista:

”Kaikki mitä sinun tarvitsee tehdä, on kirjoittaa yksi totuudenmukainen lause. Kirjoita todellisin lause minkä tiedät.”

”All you have to do is write one true sentence. Write the truest sentence that you know.” goodbye

”PÄÄSTÄKÄÄ MINUT POIS! PÄÄSTÄKÄÄ MINUT POIS! EEEEI, MISTÄ NÄMÄ TEET TUNTEET KUMPUAVAT? MISTÄ IHMEESTÄ, TÄMÄHÄN ON KUIN JOSTAIN V NIIN KUIN VERIKOSTOSTA TAI FOUNTAININ LOPUSTA.”

EN HALUA EN PYSTY EN HALUA HALUA EEEEEEEI! NYT KOHTA SIVUT TEIDÄN ON PAKKO LOPPUA OLEN JO MELKEIN TUNNIN KIRJOITTANUT PITÄÄ KOPIOIDA WORDIIN.  MITÄ HELVETTIÄ EEEEEEEEI! VASTA ALLE KAKSI SIVUA MINUN EPÄTOIVON KYYNELEET VALUVAT POSKIANI PITKIIN, EEEEEEI! PAKKO KÄYÄ NYT SYÖMÄSSÄ JOTAIN AIVAN HULLLLU NÄLKÄ SORIII.”

PS. Valitessani valikoituja otoksia niiden aamusivujen joukosta, joita olin tallentanut, minua huolestutti, että eivät kai valitsemani otokset anna minusta liian sekopäistä tai itsekeskeistä kuvaa. Päätin luottaa, että mitä tahansa lukija tunteekin tekstejä lukiessaan, voi hän arvostaa sitä, että minulla on ollut rohkeutta ja uskallusta julkaista sensuroimaton palainen sieluani. Elämä on liian lyhyt pelättäväksi koko ajan.

Linkit lopun teksteihin on lisätty jälkeenpäin.

 

5. Lukijalle

1. Miten sinä voit ennakkovarautua elämässäsi mahdollisesti koittaviin kriiseihin?
2. Mitä keinoja, työkaluja ja ilmaisukanavia sinulla on omien tunteidesi käsittelyyn?
3. Mitä sinä voisit kirjoittaa?
4. Lue muita Hemingwayn kirjoittamisen vinkkejä Write Practicen sivuilta täältä.

”Neuvoja? Ei minulla ole neuvoja. Lakkaa unelmoimasta ja ala kirjoittaa, Jos kirjoitat, olet kirjailija. Kirjoita kuin olisit helvetti soikiin kuolemaan tuomittu vanki ja kuin kuvernööri olisi poissa kaupungista eikä sinulle olisi mitään mahdollisuuksia ehdonalaiseen.

Kirjoita kuin roikkuiset kallion kielekkeellä ja että sinulla olisi viimeisellä henkäyksellä vihoviimeinen asia sanottanavasi, kuin olisit lintu, joka lentää meidän kaikkien ylitse ja voit nähdä kaiken, ja Jumalan tähden, kerro meillä lukijoille jotain, joka pelastaa meidät itseltämme.

Ota syvä henkäys ja kerro meille syvin, pimein salaisuutesi, jotta me voimme pyyhkäistä kulmakarvojamme ja tietää ettemme ole yksin. Kirjoita kuin sinulla viesti kuninkaalta. Tai älä. Kuka tietää, ehkä sinä olet yksin niistä onnekkaista, joiden ei tarvitse.”
-Alan Watts

”Noustakseen tuhkista, täytyy Feeniksin ensiksi palaa.”
-Octavia E. Butler

 

2 Responses

  1. Argh, kamala tilanne, että käsis katoaa!O.O Tosin olen jo aiemmin lohduttanut erästä ystävääni, jolle kävi samoin, että uudelleen kirjoittamalla siitä tulee kuitenkin parempi.:) Joten tsemppiä uuden version luomiseen! Toivottavasti saat sen valmiiksi ja tarjottua kustantajille vielä jonain päivänä.:)

    Ei se romaani tosiaan mitenkään mahdoton projekti ole. Varmaan vaikeudet tai helppoudet riippuu siitä, millaista lahjakkuustyyppiä edustat, ts. sanankäyttäjä, dokumentaristi tai tarinankertoja. Voisin kuvitella, että tarinankertojalle romaani on suhteessa helpoin pala nielaistavaksi, vaikka tekstistä voikin sitten jäädä uupumaan kielellistä rikkautta ja reheviä kuvauksia. Mutta kaikkeahan pystyy kehittämään, ja menemään oman mukavuusalueen yli.:)

    Itse korvaan aamusivut (olen lukenut myös Cameronia) mieluummin 15 min tajunnanvirtakirjoittamisella mihin tahansa aikaan päivästä.:) Tosin en ole säännöllisesti tehnyt sitä, ja todennäköisesti asian säännöllinen muistaminen on meikäläisen sekavalle päälle mahdotonta muutenkin.;) Tuo vartti tajunnanvirtaa ajaa kuitenkin saman asian, ja auttaa lisäksi rauhoittumaan. Aamu on itselleni täysin mahdoton ajankohta, vaikka luonnokset usein syntyykin juuri silloin, kun juonikuviot parhaiten selkiytyvät unessa tai aamun puoliunessa, sängyssä maaten.

    Kaikki me olemme yksilöitä, ja kiva lukea sinun kokemuksistasi.<3

    1. olli.lukkari

      Joo käsiksen katoaminen ei ole mikään maailman siistein tunne 😀 Onneksi joitain palasia käsiksestä on jo kuitenkin löytynyt. Jep, en oikein edes tiedä mitä vahvuustyyppiä edustan kirjoittamisessa, tuntuu, että olen ehkä hyvä tekemään kielellä ”runollisia impressionistisia hetken kuvauksia”, jos noin voin sanoa ja ehkä myös laatimaan sitten jonkinlaista tarinaa.

      Itsekään en noita aamusivuja kirjoittanut aina aamuisin, monesti kirjoitan iltapäivällä tai illalla (välillä toki aamullakin). Mainitsit, että unessa tai puoliunessa syntyy hyviä juonikuvioita ja tähän voin samaistua – olenkin miettinyt, että pitäisin joskus vielä unipäiväkirjaa ja koittaisin opetella näkemään selkounia, sekin voisi olla oma mielenkiintoinen haasteensa, välillä unissa on nimittäin tullut vastaan niin huikeita maailmoja, että sellaisia ei valveillaollessa ihan heti keksisi 😀

      Kiitos ja kiva lukea sinun kommenttejasi z)

Leave a Reply