HAASTE #25: TYÖPAIKASTA IRTISANOUTUMINEN!

Olli Lukkari

Tänään se tapahtui. Kävelin työpaikallani ala-asteella rehtorin ja vararehtorin luokse ja kerroin, että olen miettinyt, että irtisanoutuisin töistä.

Olen oppinut ala-asteella koulunkäyntiavustajana olemisesta valtavasti elämästä ja ihmisistä ja koen että olen saanut työstä paljon irti. Kuitenkin minusta on myös jonkin aikaa tuntunut, että olen nähnyt työn sisällön jo hyvin puolen vuoden työn teon aikana, ja että toukokuuhun asti töissä oleminen olisi enemmän tai vähemmän rutiinia. Lopullinen syy irtisanoutumiseeni olikin se, että minusta tuntuu, että voisin laittaa työpaikalla vietetyt tunnit parempaankin käyttöön – itseopiskeluun, Dreamspiren artikkeleiden työstämiseen, kirjoittamiseen ja musiikkiin.

Oma taloudellinen tilanteeni vieläpä mahdollistaa tällaisen ratkaisun. Rahaa on työpalkoista jäänyt kuitenkin parisen tonnia säästöön, ja kommuunissa asuminen ei ole liian kallista. Täytyy silti myöntää, että irtisanoutumisesta kertominen hirvitti – olihan ratkaisukin syntynyt melko spontaanisti.  Olin edellisenä iltana miettinyt, että mitä jos heittäytyisin tyhjän päälle ja jättäisin työt, jotta saisin enemmän aikaa omille projekteilleni? Puhuin parille kämppikselleni asiasta ja he sanoivat, että mikä estää sinua irtisanomasta itseäsi jo seuraavana päivänä? Mietin haastetta hetken jo totesin, että näin teen.

Asiaa vielä enemmän miettiessäni ja asiasta esimiesteni kanssa jutellessa päädyimme ratkaisuun, että lakisääteisen 14 päivän irtisanomisajan sijaan olen töissä vielä aina maaliskuun loppuun asti. Tilanne oli näin molemmille parempi – minulle riittää parikin kuukauden vapaa (huhti-toukokuu) ja saanhan näin pitempään myös palkkaa. Myös koululla on näin enemmän aikaa etsiä ja kouluttaa minun tilalleni kunnon työntekijä – voin ehkäpä vielä itse perehdyttää hänet työhön.

”Tiedätkö mikä on pelottavaa? Se, että voisin kirjaimellisesti muuttaa elämäni täysin minä tahansa hetkenä. Voisin lopettaa puhumisen kaikille, jotka tekevät minut onnettomiksi. Voisin ajaa pääni kaljuksi ja lähteä lentokoneella kauas pois. Mikään ei estä minua. Koko maailma on käsissäni.”

Lukijalle:
–Madventuresin Riku ja Tunna lähtivät aluksi työstämään Madventures-projektia omilla rahoillaan. Tätä ennen heillä oli pitkään tapana tehdä töitä puolisen vuoden ajan, lähteä sitten matkalle puoleksi vuodeksi ja toistaa tätä sykliä. Viihdytkö sinä työssäsi tai omassa elämässäsi? Mitä isojakin askeleita voisit tehdä tilanteen muuttamiseksi?