01 helmikuu 2014

HAASTE #18: ENSIMMÄISEN LÄVISTYKSEN TEKEMINEN

Olli Lukkari

Itse lävistys tehtiin vastuullisesti puhtaalla injektioneulalla, ei hakaneulalla.

Tämän päivän alkuperäisenä haasteenani oli musiikki-illan järjestäminen kotona kommuunissa. Ilta järjestyikin ja illan päätteeksi minulla olikin vuorossa yllätyshaaste: kitaristikaverini Tuomas (yksi haastajista) halusi, että teen hänelle korvalävistyksen.

Musiikin flow’ta

Musiikki-iltaan tuli paikalle yksi kitaristi ja sellisti, ehkäpä isompaan jamitteluun päästään myöhemmin: yritin nytkin saada paikalle viulistia, räppäriä ja laulajaa sellistin ja kitaristin lisäksi. Kolmella ihmisellä saimme kuitenkin hienot jammailut aikaan, ja kommuunikämppikset tykkäsivät kovasti talossa vallinneesta live-konsertista. Itse koin taas pitkästä aikaan tunteen musiikin kauneudesta ja flow’sta. Aloin melkein itleä kaverini soittaessa sähkösellolla Bachia, niin kauniilta hänen soittonsa kuulosti. Huomasin, että musiikkia soittaessa ja kuunnellessa saatoin heittäytyä mukaan eri tunteisiin – huomasin, että pianon soittamisen kautta saatoin päästä käsiksi syviin tunteisiin, joilla ei ole ollut tilaisuutta nousta esiin arkipäivän elämässä.

Veriroiskeita ja injektioneuloja
Parin tunnin soittamisen ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen Tuomas kaivoi taskustaan lääkiskaverinsa lahjoittaman injektioneulan ja sanoi, että haluaisi ottaa lävistyksen tänä iltana. Kun talosta ei löytynyt vapaaehtoisia korvanpuhkojia, lankesi lävistystehtävä minun vastuulleni. Ajatus ei liiemmin houkutellut, se tuntui jopa epämiellyttävältäkin, mutta päätin ottaa haasteen vastaan.

Olinhan sitä paitsi itsekin noin vuosi sitten ottanut lävistyksen toiseen korvaani (sittemmin lävistys on kasvanut takaisin umpeen). Tiesin siis suunnilleen miten operaatio eteni. Haimme jääkaapista jääpalan ja laitoimme sen kaverini korvaa vasten. Jääpalan on tarkoitus puuduttaa korvan tuntoaistia, jotta lävistäminen ei sattuisi, ja ottaa myös vastaan puhkaistu neula, jottei sillä tökkäisi vahingossa lävistettävää niskaan.

Asetin neulankärjen kaverini korvalehteen tussilla etukäteen merkityn pisteen kohdalle ja päätin käyttää aiemmin päivällä oppimaani kikkaa; koulutyössä oppii oppilaita kuuntelemallayhtä ja toista. Aloin laskea viidestä nollaan, mutta en alkanut neulaa läpi nollaan päästyäni, vaan jo kolmosen kohdalla. Tällaisen yllätyksen turvin lävistettävä ei ehdi jännittää neulan läityöntyä nollan kohdalla, hän ei edes välttämättä huomaaa, että neula lävistää korvan.

Aluksi työntäessäni neulaa lujasti korvaa vasten mitään ei tapahtunut. Lisäsin työntövoimaa ja yhtäkkiä neula humahtikin läpi niin, että vastapuolella ollut jääpala halkesi kahtia. Ilmeisesti neula oli myös lävistänyt jonkin verisuonen, sillä sen verran verta roiskui Tuomaksen niskaan. Reiän tekemisen jälkeen asetin Tuomaksen uuden korvakorun – lävistystä ennen desinfioidun hakaneulan – paikoilleen. Pelkäsin verimäärästä järkyttyneenä Tuomaksen puolesta, mutta onneksi Tuomas sanoi, että häntä ei sattunut lainkaan. Tuomasoli hädin tuskin edes huomannut kun neula meni korvalehden läpi. Huokaisin helpotuksesta ja muistelin omaa kokemustani – minuakaan ei ollut sattunut lainkaan. Jälkeenpäin juttelin asiasta ihmisille ja moni vahvisti, että yleensä korvalävistyksistä ei pitäisi tulla verta juuri lainkaan.

Lävistykseen käytettyjä välineitä (veistä käytettiin jääpalojen irrottamiseen jääpalamuotista)

We want more!

Ilta oli kokonaisuudessaan onnistunut ja kaikki osaanottajat toivoivat lisää samankaltaista musisointia jatkossakin. Myös lävistyksen tekeminen jäi mieleeni tapahtumaksi, jonka muistan varmasti loppuelämäni.

Lukijalle:

– Lisää musiikki-iltoja on ehdottomasti tulossa ja jos jotakuta teistä lukijoista kiinnostaa tulla paikalle niin pistäkää minulle sähköpostia (olli.lukkari@dreamspire.fi) tai laittakaa viestiä facebookissa, erittäin mielelläni jammailisin lisää uusien soittajien kanssa!