HAASTE #17: RYHMÄMEDITAATIO

Olli Lukkari

Kommuunikämppikseni Heidi päätti omana haasteenaan aloittaa meditaatiopiirin pitämisen. Heidi halusi ryhmän, jossa ei tunnusteta mitään tiettyä oppia tai uskontosuuntausta – ryhmän, jossa jokainen voi meditoida omalla tyylillään. Heidi ei ollut löytänyt tällaista ryhmää Helsingistä, joten hän päätti itse perustaa sellaisen! Minä liityin tottakai mukaan. Ensimmäinen tapaaminen oli tänään keskiviikkoiltana, jota varten matkasin meditointipaikalla Heidin poikaystävän luokse Malmille. Tunnelma meditointihuoneessa Rikun kämpillä oli upea: paljon tyhjää lattiatilaa, palavia tuikkuja ja suitsukkeita sekä vino pino paikalla varta vasten raahattuja tyynyjä. Mitä muuta voi meditoija kaivata?

Nähtävästi jotain, sillä tarjoille oli aseteltu kuumaa teetä ja taustalla soi lisäksi meditatiivinen musiikki. Tietokoneen näytöllä pyöri psykedeelisiä kuvioita. Löytyipä huoneesta myös jonkinlainen koristeellinen tikarikin tunnelmaa luomaan, vaikka emme tikaria mihinkään rituaali-itsemurhaan käyttäneetkään.

Psykedeelisiä kuvioita on mukava laittaa pyörimään taustalle kaikenlaisissa illanvietoissa

Pienen Heidin pitämän meditaatiotuokion ohjeistuksen jälkeen meditoimme yhdessä ensiksi 15 minuuttia, jonka jälkeen pidimme pienen tauon ja keskustelimme meditaation herättämistä tuntemuksista. Tämän jälkeen oli vuorossa 30 minuutin meditaatiotuokio! Itselläni viimeisestä vartinkin mittaisesta meditaatiosessiosta oli kulunut aikaa varmasti vuosi tai pari, vaikka tänä vuonna olenkin pitänyt omia minuutin-parin minimeditaatiosessioita.

Illan meditoinnissa huomasin, että minun oli välillä vaikea keskittyä hengityksen laskemiseen ajatusten surratessa päässä. Myös selkään alkoi sattua puoli-lotus-asennossa istuessa, mutta muuta valittamisen aihetta en löytänyt. Koin että ilta antoi minulle erittäin paljon: meditointi rentoutti ja rauhoitti minua valtavasti ja se myös hälvensi joitakin päässäni pitkään turhaan pyörineitä pelkoja ja epäoleellisia ja stressaavia ajatuksia. Meditaatioryhmä kokoontuu tästä lähin jälkeen joka keskiviikkoilta ja odotan jo innoissani seuraavan viikon tapaamista!

Miksi meditoida?

Olen kirjoittanut meditoinnista ja nykyhetkeen keskittymisestä aiemminkin. Koen silti, että minusta on oikeutettua vastata siihen kysymykseen, jota monet meditoinnista esittävät: miksi istua paikallaan huoneessa seinää tuijotellen kun voisi käyttää tämän ajan vaikka mihin muuhun kivaan?

Meillä ihmisillä on jatkuvasti päässä ajatuksia. Monesti ajattelu on elintärkeää ja hyväksi meille, mutta paljon päässämme pyörivistä ajatuksista on myös negatiivisia ja tarpeettomia – ne aiheuttavat turhaa  kärsimystä meille ihmisille. Minulle meditaatio onkin terve keino ottaa etäisyyttä omiin ajatuksiini ja muistuttaa etten ole niiden orja, vaan että voin itse hallita omaa mielenmaisemaani sisälle. Meditoinnilla on minulla jopa terapeuttinen vaikutus.

Vaikutusta voisi verrata kokemukseen, jonka kokee ihminen, joka on äärimmäisen stressaantunut pienestä asioista ja joka vasta arkeen etäisyyttä ottaessaan  (esimerkiksi lomalla ollessaan tai kuoleman kynnyksellä) tajuaa, että miten pienistä asioista hän onkaan  aivan turhaan stressannut.Koen, että meditaatiossa me ihmiset voimme ottaa tervettä etäisyyttä kaikenlaisiin mielessämme oleviin ajatuksiin.

Kun tajuamme, että ajatukset eivät ole mitään vihollisia, jotka voisivat meikoin ja seipäin hyökätä kimppuumme, vaan että ne ovat täysin oman mielemme tietoisuudesta kumpuavia luomuksia, annamme niille vähemmän valtaa hallita meitä. Tämä ns. vallanvaihdos tehdään tutustumalla ihmisen ns. puhtaaseen tietoisuuteen, siihen tilaan, joka esiintyy ajatusten välissä; tilaan, joka esiintyy silloin kun emme ajattele mitään. Juuri siksi meditoinnissa monesti keskitytään hengitykseen – jotta saisimme jatkuvan ajatusten virran lakkaamaan tai että tulisimme siitä edes tietoiseksi.

Olen havainnut, että viime kädessä meidän oma mielemme tekee meidät ihmisinä joko onnellisiksi tai onnettomiksi. On olemassa ihmisiä, joilla on kaikki materiaalinen hyvinvointi ja aineellinen vauraus ja jotka silti ovat äärimmäisen onnettomia. On myös olemassa ihmisiä, jotka eivät aineellisesti omista yhtään mitään, mutta jotka silti tuntevat olevansa äärimmäisen onnellisia.

Itse olen saavuttanut monia asioita, joista olen ennen unelmoinut. Aiemmin katsoin unelmiaan toteuttavia ja itsevarmoja ihmisiä kateellisena ylöspäin ja ajattelin, että minusta ei ikinä olisi sellaiseen. Tänä päivänä tunnen monia hienoja ja mielenkiintoisia ihmisiä, rahatilanteeni on paremmin kuin ennen, minulla on paljon tapahtumia elämässäni ja olen päässyt toteuttamaan omia tärkeinä pitämiäni juttuja. Olen pitänyt omia taidenäyttelyitä keräämistäni unelmista, olen pitänyt luentoja ja puheita, jotka ovat saaneet ihmiset itkemään liikutuksesta.

Olen antanut läheisille ystävilleni ja perheelleni kirjeitä, jossa kerron kaikki asiat, jotka haluan heille ennen kuolemaani sanoa. Olen esiintynyt lehdissä ja radiossa ja päässyt haastattelemaan nuoruuteni sankareita. Ja silti en välttämättä ole nykyään sen onnellisempi kuin joskus ennen kun meditoin paljon. Olen saanut konkreettisesti huomata, että pelkästään omien tavoitteiden saavuttaminen ja ”sitten kun sitä niin olen onnellinen” -ajattelutapa ei automaattisesti takaa onnellisuutta.

Ja kun onnellisuutta ei kerran voi etsiä tulevaisuudesta, olen päättänyt etsiä sitä – ja keskittyä hyvien tunteiden kokemiseen – nykyhetkessä. Meditointi on tähän yksi väylä. Mieleeni muistuvat Buddhan viisaat sanat, jotka ovat ihmetyttäneet minua pitkän aikaa. ”Onnellisuuteen ei ole polkua, onnellisuus on polku.” Nyt minusta tuntuu, että alan viimein edes hieman tajuta missä tässä lauseessa on kyse.

Lukijalle:
– Jos meditaatio aiheena kiinnostaa, suosittelen tutustumaan Matthie Ricardin kirjaan ”Meditoinnin taito”. Ranskalainen Matthieu Ricard on länsimaisen kasvatuksen ja yliopistokoulutuksen saanut mies, joka tohtoriksi väiteltyään lähti vuosikausiksi Tiibetin vuorille meditoimaan ja hakemaan henkistä oppia. Buddhalaismunkiksi ryhtynyt Ricard on toiminut Dalai Laman tulkkina ja sittemmin myös palannut takaisin tieteen pariin ja osallistunut tunteiden ja meditaation tieteelliseen tutkimiseen.