HAASTE #11: SPONTAANIUSHAASTE

Olli Lukkari

Olli komeana, random-kuva kesältä.

Tämän päivän haastetta ei ollut vielä mielessäni aamulla eikä silloinkaan kun lähdin työpäivän jälkeen koulusta kohti keskustaa. Kuin kohtalon merkistä, asematunnellissa oli kaksi nuorta miestä räppäämässä itse tuomionsa kauittimien edessä. Miehillä ei ollut valmiita lyriikoita vaan he heittivät riimejä päästään, ehtaa freestyleä siis! Ennen kuin innoistuin freestyle-räppäämisestä kuukausi-pari sitten, en olisi ikimaailmassa uskaltanut liittyä näiden miesten seuraan räppäämään.

Mutta nyt päätin ottaa haasteen vastaan, menin miesten luokse ja haastoin heidät räppäämään kanssani. Miehet ojensivat minulle mikrofonin ja katse paikalle kerääntyneeseen pieneen yleisöön päin aloin keksiä riimejä päästäni. Räppäämistä kestin vain vähän aikaa, mutta hauskaa oli! Siinä hetkessä päätin, että tämän päivän haaste olisi oleva spontaaniushaaste – tarttuisin rohkeasti kaikkiin elämän minua kohti heittämiin pieniin vihjeisiin ja tilaisuuksiin.

Niinpä sitten rupesin juttelemaan paikalla yleisön seassa olleen räppärin näköisen miehen kanssa. Vaihdoimme numeroita ja sovimme, että räppäisimme vielä yhdessä. Ehdin vielä jutella yhden paikalla olleen muusikkotytönkin kanssa ja annoin hänelle vanhan käyntikorttini siltä varalta, että hän haluaisi ottaa yhteyttä. Juttelutuokio tytön kanssa kuitenkin keskeytyi lyhyeen kun yksi ihminen, johon tutustuin vähän aikaa sitten, käveli sattumalta ohitseni. Hän tuli luokseni, ja koska kummallakin oli hetki vapaata aikaa ja nälkä, päätimme käydä nopeasti jossain syömässä. Odotellessamme metroa puhuimme jotain deja vous -ilmiöstä. Muistan tämän siksi, että eräs paikalla ollut mies selvän ja rennon oloinen mies kommentoi jotakin tähän ilmiöön liittyen.

”Wau, miten rohkeaa ja epäsuomalaista toimintaa. Juuri sellaista, jota itsekin teen”, mietin mielessäni ja päätin jutella lisää tälle mielenkiintoisen oloiselle ihmiselle. Kuljin jopa yhden metropysäkin liian pitkälle, jotta keskustelumme ei keskeytyisi ja ehdotin, että koska hän vaikuttaa rennolta ja inspiroivalta ja mielenkiintoiselta tyypiltä, voisimme kenties nähdä vielä joskus. Mies otti puhelinnumeroni ylös ja sanoi soittavansa myöhemmin, saa nähdä miten käy.

Loppuilta meni kaverin tupareihin osallistuessa. Paikan päällä pistin youtubestä valmiita räppibiittejä soimaan ja haastoi ihmiset räppäämään kanssani. Hauskaa oli ja tutustuinpa illan aikana yhteen saksofonistiinkin, jota pyysin heti joku kerta mukaan soittamaan kanssani. Jos sinä, tämän blogin lukija satut olemaan muusikko (viulistia erityisesti kaivataan ja myös kitaristia tällä hetkellä) ja haluat päästä jammailemaan minun ja muiden muusikoiden kanssa tänne kommuunikämpille, lähetä ihmeessä viestiä osoitteeseen: olli.lukkari@gmail.com